Tänään olen ajatellut

Aurinkotuolissa ehtii ajatella kaikenlaista. Ajatukset poukkoilevat jonninjoutavista jokseenkin tärkeisiin. Banana daiquirista tuleviin töihin, patioremontista äitiyden moniin eri puoliin. Useimmiten ne ajatukset kuitenkin katkeavat, sillä äitiä tarvitaan.

Tänään olen ajatellut olevani aika hitsin onnekas. Onnekas siksi, että juuri tällä hetkellä elämäni suurin murhe on kiukuttelevat lapset. Päivämme (täällä Floridassakin) ovat yhtä vuoristorataa ilosta kiukkuun ja kaikesta siltä väliltä. Onnekseni ajoittainen päänvaivani on siis vain terveet, voimakkaasti tuntevat lapsukaiset.

Tänään olen ajatellut väistämättä surullisiakin. Kun tiedotusvälineet täyttyvät uutisista koskien lähellä tapahtunutta kouluammuntaa, täyttyy pikkuihmisten mieli kysymyksillä. Joihin äiti-ihminen yrittää parhaansa mukaan vastata. Ei liian paljon, ei liian vähän. Ja samalla taas miettii, kuinka onnekas onkaan, kun omat murheet juuri tällä hetkellä liittyvät lähinnä erimielisyyksiin siitä, lisätäänkö aurinkorasvaa taas kerran vai ei. (Lisättiin.) Onnea on tämän luokan murheet.

Tänään olen ajatellut maalauksiani. Niitä jo tehtyjä ja niitä tulevia. Tällä hetkellä mieleni on tyhjä, mutta haluan ajatella sen tarkoittavan vain hyvää. Tyhjästä kankaasta on taas hyvä aloittaa.

Tänään olen ajatellut myös kirjoittamista. Ajatellut sitä paljon, huomaamatta ja koko ajan. Olen luonnostellut uusia tekstejä, olen pyöritellyt mielessäni ajatuksia siitä, mistä kaikesta ja millä tavoin haluan kirjoittaa. Kaipa se tästä ajan myötä muotoutuu.

Tänään olen ajatellut syödä taas hyvin. Takana on jo taivaallinen lounas, edessä vielä illallinen. Perheen nuorin haaveilee ribseistä. Sopii minullekin!

Tänään olen ajatellut tilata ehkä vielä myös yhdet Banana daiquiri-mocktailit lasten kanssa. Vähän kippistellä ja fiilistellä.

Tänään olen ajatellut vielä hiukan lukea, aina sopivan hetken tullen. Sanan silloin, toisen tällöin. Sillä useimmiten jollakin on minulle asiaa. Tai äitiä tarvitaan. Tänään olen ajatellut sitäkin, että tämä on ehkä juuri yksi niistä asioista, joita joskus tulen valtavasti kaipaamaan. Sitä, että minua tarvitaan.

Tänään olen ajatellut jo tulevaa kesää, josko patioremonttimme jo etenisi? Aurinkovarjon alla mielikuvat siitä pergolasta ovat vahvistuneet, otanpa missiokseni myydä ideani tuolle miehelle. Ai että –  pergola, paljon ruukkukasveja, uudet matot olisi kivat… Miksei mieskin innostuisi?

Tänään olen ajatellut huomistakin, ihan hiukan vain. Sen verran, että herätyskelloa ei huomennakaan tarvita ja olen valmistautunut henkisesti huvipuiston huvituksiin.

Ajattelin seuraavaksi kuitenkin pulahtaa tuonne altaaseen. Siellä kaksi vesipetoa tarvitsevat selkeästi erotuomaria ja se taidan olla minä. Kirja ja ajattelutyö jääköön taas hetkeksi. Ehtiihän sitä. Nyt minua tarvitaan!

Mitä sinä olet ajatellut tänään?

Tekijä: Piiabiia Atelier

Piiabiia Atelierin takaa löytyy Piia Pieviläinen. 33-vuotias nainen, äiti kahdelle, vaimo yhdelle. Sijainti eteläisessä Suomessa. Piiabiia Atelier on yhden naisen unelma. Siveltimestä syntyy sisustustaidetta.

2 vastausta artikkeliin “Tänään olen ajatellut”

  1. Voi kateutta! Meillä Oulussa on 15 astetta pakkasta. Ajattelen että pääsispä lämpimään.

    1. Heippa Sonja! Suomessakin vaikuttaisi vihdoin olevan kunnon talvi, ei lainkaan huono sekään! Vaikka toki ymmärrän lämmön kaipuun, eipä meitä pohjoisessa sillä liioin hellitä. Mukavaa, että jaksoit ilahduttaa minua viestillä!❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *