Uutta perspektiiviä

Millaista se olisikaan herätä täältä joka aamu? Aamuisella hakea pihatielle heitetty aamuposti kahvikuppi kädessä, tervehtiä naapuria ja vastata ystävällisesti esitettyyn kysymykseen, että miten voit tänään? Nauttia kauneudesta ja lämmöstä ihan joka päivä. Pulahtaa mereenkin vaikka ihan joka päivä. Ja huomata, että arjeksihan se elämä pian muuttuisi täälläkin.

Perspective; there are two ways to live your life – one is as though nothing is a miracle, the other is as everything is a miracle. -Albert Einstein

Eikö vain elämä tunnukin aina hiukan erilaiselta jossain muualla? Eikö vain, että kun lähtee tarpeeksi kauas pois, asiat näkee ikään kuin uusin silmin? Ikään kuin elämäänsä voisi tarkastella ulkopuolelta, sen oman arkisen kuplansa ulkopuolelta. Ja sen kuplan ulkopuolella asiat saavat uutta perspektiiviä. Millaista elämä olisi muualla? Tai miten minä sitä haluaisin elää; mitä kaipaan siitä omasta arkisesta kuplastani ja mitä voisin täältä napata mukaani?

Arjestaan olisi kai hyvä tehdä mukavaa, sitähän elämä kuitenkin valtaosin on. Muutama kuukausi sitten päätin pistää oman elämäni remonttiin ja tavoitella työ- ja vapaa-ajan suloista tasapainoa. Haluaisin ajatella asian niin, että työ- ja vapaa-aika eivät ole toisistaan erillisiä asioita, ne eivät ole toinen toistaan poissulkevia. Ei lainkaan, nehän ovat molemmat elämää. Luulen päässeeni jo hiukan jyvälle tästä. Tällä hetkellä ne eivät enää ole tiukasti eroteltuina, vaan olen matkalla siihen, että ne kietoutuvat (vielä jonakin päivänä) kauniisti yhteen.

Kauneimmillaan se nimittäin todella on sitä, että mieli inspiroituu äkkiarvaamatta ja sormet syyhyävät joko maalaamaan tai kirjoittamaan. Saa tehdä työtään intohimosta. Arkeen paluu ei ehkä koskaan ole tuntunut yhtä mukavalta ajatukselta.

Sellaisia pohdiskelin tänään, Ystävänpäivän aamuna, kahvikupposen kanssa, tässä majapaikkamme terassilla. Suuntaanpa tästä pian perheineni tuonne rannalle, lämmin päivä tulossa.

Onnellista Ystävänpäivää

Heijastuksia

”… Tämä minä nyt kuitenkin olen, sama Piia, yhdellä kerroksella enemmän.”

Of course, you have people who already see you one way and already judge you, but that’s the other side of me that people don’t know. That’s just me being me.

”… Tämä minä nyt kuitenkin olen, sama Piia, yhdellä kerroksella enemmän.”

Se, kuinka luovuus on kulkenut mukanani läpi tähänastisen elämäni on vaihdellut. Lapsuuden ja nuoruuden jälkeen oli vaihe, jolloin sen ainoana rippeenä olivat vain kirjat ja lohdullinen uppoutuminen niiden maailmaan. Sitten koitti vaihe, jolloin kirjatkin jäivät pölyyntymään yöpöydälle. No, luettiin sentään lastenkirjoja. Paljon lastenkirjoja. Näkisin, että luovuus jäi vuosiksi arjen ja väsymyksen alle. Kun jossain vaiheessa elämä ehkä (hiukan) elpyi (tekikö se niin?) alkoi luovuus taas puskea pinnalle. Ja puskikin voimalla. Se alkoi piirtämisestä ja maalaamisesta. Iltaisin, silloin kun muut nukkuivat. Pian sitä tehtiin kaikki se aika, joka perheeltä ja töiltä liikeni. Ja pian siitä tiesi yhä useampi. Ja niin, ehkä mieli alkoi olla valmis muutokseen.

When we are no longer able to change the situation, we are challenged to change ourselves.

Luova puoleni on aina ollut ihan oma juttuni. Asia, jonka olen mielelläni pitänyt vain itselläni. Jopa mieheni ja lapsuuden perheeni, jotka ovat tunteneet minut ”aina”, yllättyivät. Kyllähän he tiesivät ”Piian aina piirtäneen”, mutta tämä oli kuitenkin uutta. Olin itsekin yllättynyt, sillä en ollut ennen kokenut mitään niin voimakasta tarvetta, tarvetta luoda uutta. Olen ollut aina melko päämäärätietoinen, tiennyt mitä haluan ja tavoitellut sitä, olen päätynyt lapsuuden unelma-ammattiini… Siksipä olinkin yllättynyt, että yhtäkkiä joku aivan muu kutsui niin voimakkaasti. Oli pelottavaa hypätä johonkin, mikä ei ollut kuulunut suunnitelmiin. Oli pelottavaa vaihtaa suuntaa. Oli pelottavaa myöntää, että on ihan ok muuttua. Ja erityisesti; oli pelottavaa paljastaa tämä puoli itsestäni muille. Tämä minä nyt kuitenkin olen, sama Piia, yhdellä kerroksella enemmän.

Lady Love

Minulta on usein kysytty, mistä taiteeni syntyy? Mistä ladyt syntyvät? Olenpa sitä miettinyt itsekin, mutta ei minulla ole selkeää vastausta. En tiedä. Jotainhan taide väistämättä kai kertoo tekijänsä sielunmaisemasta, heijastaisivatko nämä ladytkin sitten jotain? Jotain tiedostettua tai tiedostamatonta. Äkkiseltään en tunnista itseäni ladyistäni, mutta yritetään. Ehkä tuossa yllä olevassa Lady Lovessa on lähestyvän loman kaipausta? Ehkä alla oleva Lady Drama on luotu hetkellä, jolloin mikään ei ole ollut kovin selkeää? Tarkemmin ajateltuna se tosiaan on ensimmäinen ladyistäni ja syntyi niinä aikoina, kun päätökseni lähteä mukaan muutokseen velloi suurimmillaan. Se mikä on selvää, jokaisella ladyistäni on omanlaisensa, vahva asenne.

Lady Drama
Lady Pavlova
Lady Pheasant

Näitä pohtiessani mieleeni juolahti myös ajatus siitä, mitä kotimme meistä kertovat? Se nimittäin on selvää, että kodit kertovat monta tarinaa. Kaikille itsensä toteuttaminen sisustusmielessä ei toki ole tärkeää, mutta sekin kertoo jotain ihmisestä. Ne valinnat, joita kotiimme teemme, kertovat väistämättä persoonastamme, arvoistamme ja mieltymyksistämme. Jos pinnallisesti ajatellaan, niin kuten esimerkiksi vaatteet, myös kodin sisustus ovat rakennusosia identiteetillemme. Eikä se kai niin pinnallistakaan ole, koti on meistä useimmalle kuitenkin tärkein paikka maailmassa. Mitä sinä toivoisit kotisi sinusta viestivän, heijastaako se sinua?

Ja nyt kun tälle linjalle lähdettiin, en uteliaisuuksissani malta olla lisäksi kysymättä, mitä ajatuksia maalaukseni sinussa herättävät? Mitä viestejä ne sinulle antavat tekijästään?

You can’t control what people think about you, so stop worrying about living up to their expectations. Just live up to yours.

Luomisen tuska

”Enough romanticism about ’creativity’: it’s about work, confidence, courage and appetite for suffering.” -Alain De Botton

Niin. Viimeksi kirjoitin siitä kuinka jotkut työt vain syntyvät. Kuinka intuitio ja inspiraatio ikään kuin hoitavat homman puolestasi ja kaikki on aivan vallan upeaa. No, aina ei ole. Totuushan on, että valtaosa töistäni syntyy työn ja turhautumisen kautta. Kokeilun, erehtymisen ja onnistumisen kautta. Matka alkaa visiosta, mutta ennen perille pääsemistä, on pysähdyttävä muutama kerta vetämään turhautuneena happea, toisinaan useiksi päiviksi. Niin kävi tuon yllä olevankin kanssa, emme hetkeen sietäneet toisiamme samassa huoneessakaan. Sittemmin tämä Lady Pheasant on jo voittanut minut puolelleen. Itseasiassa, juuri ne työt, jotka aiheuttavat eniten tuskaa valmistumisvaiheessaan, ovat lopulta juuri niitä, jotka ilahduttavat eniten valmistuttuaan.

”Don’t think about making art, just get it done. Let everyone else decide if it’s good or bad, whether they love it or hate it. While they are deciding, make even more art.” – Andy Warhol

Olenpa siis oppinut, että turhautuminen, ahdistus ja epätoivo kuuluvat prosessiin. Tulee hetki, jolloin olen aivan valmis lyömään hanskat tiskiin ja luovuttamaan. Ja pian sen jälkeen tulee hetki, jolloin työn näkee uusin silmin ja sitä pääsee jatkamaan uusin oivalluksin. Ilman näitä tuskaisempia hetkiä työn lopputulos jää helposti laimeaksi, ainakin tekijälleen.

”Very often, you know, you stop walking because you say, ’Well, I’m tired of climbing this hill. I’m never going to get to the top.’ And you’re only two steps from the top.” -Morgan Freeman

Intohimon, inspiraation ja intuition voima

Her intuition was her favorite superpower.

Olipa eilen sellainen päivä, että inspiraatio nappasi mukaansa. Aina välillä niitä tulee. Päiviä, jolloin ilman sen kummempaa suunnitelmaa syntyy jotain, joka vie totaalisesti mennessään ja lopputulos syntyy kuin itsestään. Itse asiassa, tuntuu kuin maalaus olisi vain päättänyt syntyä ja minä sain toimia välikappaleena. Mutta en pistä pahakseni, on nimittäin aika koukuttava tunne, kun inspiraatio ottaa vallan ja saa tehdä jotain suurella intohimolla ja luottaa intuitioon.

Intohimo ja inspiraatio ovat siitä ihania asioita, että niitä voi kokea ja löytää monilla eri elämän osa-alueilla. Kukin tavallaan. Ajattelisin, että olisipa tylsää elää elämäänsä kokonaan ilman näitä kokemuksia. Myös intuitiotaan voi oppia kuulemaan niin ikään monilla elämän osa-alueilla. Intuitiota pidetään tärkeänä osana luovuutta, mutta näkisin sen olevan yhtä lailla tärkeää ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Koska intuitiivisen ajattelun katsotaan olevan tiedostamatonta tapaa ajatella, uskoisin sen kuulemisen vaativan aivan erityistä herkistymistä ja pysähtymistä, tuntemuksiinsa luottamista. Elämäänsä suorittaen elämällä voisin kuvitella sen äänen herkästi katoavan.

Mistä minä sitten inspiroidun? Varmasti niistä samoista asioista kuin valtaosa kaikista meistä muistakin. Jostakin ympärillä nähdystä, kuullusta tai koetusta. Suihkun lattialle kerääntyneen shampoovaahdon muodosta. Sadepisaroista auton ikkunoissa. Luonnosta. Tuoksuista. Sanoista ja sävelistä. Maailman näkemisestä ja eri kulttuureista. Kauneudesta. Mutta ennen kaikkea inspiroidun ihmisistä. Kasvoista, tunteista ja tarinoista. Ja niistä jo aiemmin mainitsemistani unista, alitajunta kai tarjoaa niissä parastaan. Mikään työ ei synny väkisin, jokaiselle on haettava omanlaisensa inspiraatio.

The creative is the place where no one else has ever been. You have to leave the city of your comfort and go into the wilderness of your intuition. -Alan Alda

Entä millaisia ne päivät sitten ovat, kun intohimo ja inspiraatio ottavat vallan? Silloin ei juuri syödä, silloin uni on pinnallista, jos uneen saakka pääsee. Silloin kaikki arkinen tuntuu häiriötekijöiltä ja ajantaju katoaa. Maalaaminen vain sujuu ja intuitio johdattaa.

Ja se mitä eilen syntyi, oli tämä, Lady Eucalyptus.

Art is something that makes you breathe with a different kind of happiness.          -Anni Albers

Mielelläni kuulisin kommentteja, mikä saa sinut inspiroituneeksi? Sillä vielä yksi asia, mikä minua inspiroi, ovat inspiroituneet ihmiset. 🙂

Mielen rauhoittuminen

Tämän viime päivinä toistuneen kotoisan aamuisen hetken; puurokauhan, kahvin ja Mondon, ääressä olen huomannut mieleni rauhoittuneen monella tapaa. Syytä on varmasti joulussa ja rauhoittumisessa perheen yhteiseen aikaan. Joulu on vuoden ehdottomasti parasta aikaa, jos minulta kysytään! Tänä vuonna se kuitenkin tarjosi myös aivan erityisesti kaivatun mahdollisuuden irrottautua syksyn myllerryksistä ja ottaa pienen hengähdystauon kaiken muutoksen keskellä.

”Change is hard at first, messy in the middle and gorgeous at the end.”                   -Robin Sharma

Luulen minulle vaikeinta olleen se hiljalleen edennyt päätösprosessi, päätös lähteä tähän muutokseen. Sen jälkeen mielen myllerrykset ovat aste asteelta rauhoittuneet ja tasaantuneet, mutta voi pojat, kuinka sekavalta tämä kaikki uusi vielä tuntuu! Jouluna pyyhin hetkeksi mielestäni pois kaikki ne aloittelevan yrittäjän ja yritystoiminnan aloittamisen haasteet, uuden harjoittelun, kaikki tekniset ongelmat (ja huh, niitä on riittänyt!), ajankäytön uudenlaisen järjestelyn, sopeutumisen vaihdokseen, vanhasta luopumisen surun…

… Ja kaiken sen keskellä tuntenut oloni ihmeen rauhalliseksi ja luottavaiseksi. Sormeni syyhyävät uusien maalausprojektien kimppuun, mieli on täynnä uusia ideoita! Sehän se lienee tässä tärkeintä, kaikki muu hoituu kyllä aikanaan.

Alla Lady Black Swan. Hän oli vuoden 2017 viimeinen tilaustyö ja nyt työn alla ovat jo vuoden 2018 ensimmäiset tilaukset!

”… and gorgeous at the end.”

Siihen täytyy uskoa.

Luku 2. Elämänmuutos

”Sinun tarvitsee vain tietää, että tulevaisuus on auki, ja sinä luot sen valitsemalla, mitä teet.” – Pema Chodron

”Try not to resist the changes that come your way. Instead let life live trough you. And do not worry that your life is turning upside down. How do you know that the side you are used to be is better than the one to come?” – Rumi

Kuka on Piiabiia Atelier?

Olen Piia. 33-vuotias. Äiti kahdelle, vaimo yhdelle. Sijainti lähellä pääkaupunkia. Ja se työpaikan ovi, jonka mainitsin sulkeneeni, se oli neuvolan ovi.

Työni oli yhden ajan toteutunut unelma. Ja aivan viimeiseen asiakkaaseen saakka todella nautinkin itse asiakastyöstä valtavasti. Terveydenhoitajan identiteettini on vuosien varrella tullut isoksi osaksi minua ja onkin vaatinut suurta ajatuksen muutosta, surutyötäkin, lähteä suuntaamaan katsettaan muualle. Koska mielessäni on kuitenkin kytenyt ajatus muutoksesta. Olen löytänyt itseni uudelleen ja uudelleen pohtimasta, millaista elämäni on nyt ja toisaalta, millaista haluaisin sen olevan?

Pyörittelin mielessäni listaa asioista, jotka tekevät minut onnelliseksi. Listasin myös niitä asioita, joista päiväni tavallisesti täyttyvät. Vertailin listoja. Yritin yhdistää listat. Kuluneen vuoden olenkin elänyt suorittaen näitä listoja. Käytännössä ollut siis päivät töissä ja vapaa-aikani täyttänyt perheellä, maalaamisella, maalaamisella ja vielä kerran maalaamisella. Sanoinko jo maalaamisella? Ja toden totta, elämä on tuntunut listojen suorittamiselta.

”Sinun tarvitsee vain tietää, että tulevaisuus on auki, ja sinä luot sen valitsemalla, mitä teet.” – Pema Chodron

Niinpä minä valitsin sen listan asioista, jotka tekevät minut onnelliseksi. Valitsin intohimoni. Tyhmää, rohkeaa vai tyhmän rohkeaa, sitä en tiedä. Mutta onnekseni minulla on ympärilläni ihmisiä, jotka ovat minuun uskoneet ja valaneet samalla sitä uskoa minuunkin. Oikeaan pisteeseen päästyäni, valinta oli lopulta helppo.

Lady Drama. Ensimmäinen leidini sarjassa Lady by Piiabiia Atelier. 

Luku 1. Elämänmuutos

Tabula Rasa on latinaa ja tarkoittaa tyhjäksi pyyhittyä taulua, kirjoittamatonta lehteä. Sellaiseksi olen elämäni nyt pyyhkinyt. Tauluksi, jolle maalata uutta. Lehdeksi, josta aloittaa uusi luku.

”What we need,” Henry says,

”is a fresh start. A blank slate.

Let’s call her Tabula Rasa.”

– Audrey Niffenegger

Tabula rasa. Tuttu termi, jonka varsinainen merkitys on minulle avautunut aivan vasta. Kenties jo tuttua teille, mutta avaanpa käsitettä hieman. Tabula Rasa on latinaa ja tarkoittaa tyhjäksi pyyhittyä taulua, kirjoittamatonta lehteä. Sellaiseksi olen elämäni nyt pyyhkinyt. Tauluksi, jolle maalata uutta. Lehdeksi, josta aloittaa uusi luku.

Haavekuvissani elämä on näyttäytynyt yhdenlaisena, todellisuudessa arki taas toisenlaisena. Ja jostain tuntemattomasta on kummunnut halu muutokseen. Ja halu mennä juuri siihen suuntaan, joka aiemmin on pelottanut.

Lady Lollipop. Pää pilvissä (tai hattarassa), kuten taiteilijallaankin tällä hetkellä.

”And one day she discovered that she was fierce,

and strong, and full of fire,

and that not even she could hold herself back

because her passion burned brighter than her fears.”

– Mark Anthony

Tänään suljin työpaikkani oven viimeisen kerran. Oven taakse päätin jättää tutun ja turvallisen, säännöllisen ja vakaan työn. Työn, jonka merkitys on minulle suuri. Hulluksikin itseni tunteneeni, olen kuitenkin päättänyt luottaa intuitiooni ja lähteä kulkemaan päättäväisesti kohti sitä haavekuvaa. Olen päättänyt luottaa, uskoa ja olla rohkea. Ja vaikka jännittää, pelottaa ja hermostuttaa enemmän kuin mikään muu ennen, olen pakahduttavan onnellinen voidessani sanoa, että tästä päivästä alkaen olen Piiabiia Atelier, taideyrittäjä. Ensimmäinen haavelistan toteutuneista.

Tämä tulee olemaan tarina muutoksesta, unelmien tavoittelemisesta ja yrittäjyydestä. Kertojana Piia, uunituore yrittäjä. Taiteisiin, kirjoihin, sisustamiseen, matkustamiseen ja kaikkeen maailman kauneuteen intohimolla suhtautuva, totaalisen uramuutoksen tehnyt perheenäiti.