Uutta perspektiiviä

Millaista se olisikaan herätä täältä joka aamu? Aamuisella hakea pihatielle heitetty aamuposti kahvikuppi kädessä, tervehtiä naapuria ja vastata ystävällisesti esitettyyn kysymykseen, että miten voit tänään? Nauttia kauneudesta ja lämmöstä ihan joka päivä. Pulahtaa mereenkin vaikka ihan joka päivä. Ja huomata, että arjeksihan se elämä pian muuttuisi täälläkin.

Perspective; there are two ways to live your life – one is as though nothing is a miracle, the other is as everything is a miracle. -Albert Einstein

Eikö vain elämä tunnukin aina hiukan erilaiselta jossain muualla? Eikö vain, että kun lähtee tarpeeksi kauas pois, asiat näkee ikään kuin uusin silmin? Ikään kuin elämäänsä voisi tarkastella ulkopuolelta, sen oman arkisen kuplansa ulkopuolelta. Ja sen kuplan ulkopuolella asiat saavat uutta perspektiiviä. Millaista elämä olisi muualla? Tai miten minä sitä haluaisin elää; mitä kaipaan siitä omasta arkisesta kuplastani ja mitä voisin täältä napata mukaani?

Arjestaan olisi kai hyvä tehdä mukavaa, sitähän elämä kuitenkin valtaosin on. Muutama kuukausi sitten päätin pistää oman elämäni remonttiin ja tavoitella työ- ja vapaa-ajan suloista tasapainoa. Haluaisin ajatella asian niin, että työ- ja vapaa-aika eivät ole toisistaan erillisiä asioita, ne eivät ole toinen toistaan poissulkevia. Ei lainkaan, nehän ovat molemmat elämää. Luulen päässeeni jo hiukan jyvälle tästä. Tällä hetkellä ne eivät enää ole tiukasti eroteltuina, vaan olen matkalla siihen, että ne kietoutuvat (vielä jonakin päivänä) kauniisti yhteen.

Kauneimmillaan se nimittäin todella on sitä, että mieli inspiroituu äkkiarvaamatta ja sormet syyhyävät joko maalaamaan tai kirjoittamaan. Saa tehdä työtään intohimosta. Arkeen paluu ei ehkä koskaan ole tuntunut yhtä mukavalta ajatukselta.

Sellaisia pohdiskelin tänään, Ystävänpäivän aamuna, kahvikupposen kanssa, tässä majapaikkamme terassilla. Suuntaanpa tästä pian perheineni tuonne rannalle, lämmin päivä tulossa.

Onnellista Ystävänpäivää

Ole kiltti, pidä hyvänä!

Mitäpä  olen miettinyt viikonloppuna pakkasen paukkuessa, takkatulen ääressä? Olen miettinyt esimerkiksi sitä, että eikö olekin ihanaa ottaa toinen kainaloon ja paijata? Pientä tai isompaa ihmistä. Silloin kun sillä on paha mieli tai ihan muuten vaan. Olen miettinyt kosketusta, kauniita sanoja ja myötätuntoa. Aina niin tärkeitä asioita, mutta tulee aikoja, jokaiselle meistä, jolloin edellä mainittujen merkitys korostuu.

Too often we underestimate the power of touch, a smile, a kind word, a listening ear, an honest compliment, or the smallest act of caring, all of which have the potential to turn a life around. -Leo Buscaglia

Ole kiltti, pidä hyvänä

Olen miettinyt sitä, että eikö tunnukin hyvältä kuulla kilttejä sanoja? Eikö niin, että tuntuu hyvälle, kun joku sanoo sinusta tai sinulle jotain kaunista? Olen pysähtynyt aivan erityisesti miettimään sanojemme merkitystä. Niiden ääneen lausuttujen tai eleistä luettujen. Emmekö jokainen olekin joskus kokeneet jonkin ihan pienenkin itsellemme osoitetun eleen tai sanan hyvin merkityksellisenä?  Niin hyvässä kuin pahassa. Keskellä arkea lausuttu pieni sana tai ele voi olla itselle huomaamaton, mutta saajansa mukana se saattaa kulkea lopun ikäänsä ja olla hyvin merkityksellinen. Miksi ei siis tietoisesti valitsisi sanoa toiselle kauniita asioita ja pitää toista hyvänä?

Compassion is to look beyond your own pain, to see the pain of others -Yasmin Mogahed

Olen tässä miettinyt myös sitä, että yksi vaikeimpia asioita on kohdata toisen ihmisen paha olo. Laittaa omat tunteet syrjään ja kohdata toisen. Olen miettinyt myös sitä, että eikö totta, että lähes asian kuin asian parantaa kiltteys ja myötätunto? Se, että toinen kuuntelee, pientä tai isompaa ihmistä. Pienissä ja isommissa asioissa. Se, että toinen haluaa nähdä hyvää toisessa silloinkin, kun se toinen ei ole parhaimmillaan. Murhe on pienempi jaettuna. Tai toisaalta, ilo ja onni moninkertaistuu jaettuna.

Mutta olen miettinyt myös sitä, että toisinaan toisen onnikin saattaa olla vaikea jakaa. Tai vaikea kestää. Silloin, jos itsellä on paha olla. Silloin voi olla vaikea muistaa, että toisen onni ei ole itseltä pois. Toisen onni muistuttaa omansa puutteesta.

Ole kiltti, pidä hyvänä!

Ole kiltti, pidä hyvänä!

Ole kiltti, pidä hyvänä!

Niin. Mietin myös sitä, että eikö olekin kiva, kun joku ottaa kainaloon ja paijaa? Tai eikö olekin kiva välillä vain nostaa jalat pöydälle ja sallia itsensä olla tekemättä mitään? Tai tehdä just sitä, mistä tulee hyvä mieli ja ihan vaan siksi. Tai ymmärtää itseäänkin silloin, kun ei ole parhaimmillaan. Koska ei aina tarvitse. Mutta olla itselleen lempeä. Jotta voi olla muille.

Self-compassion is simply giving the same kindness to ourselves that we would give to others. -Christopher Germer

Niitäpä olen miettinyt, siinä kainalokavereitani paijatessani ja aika paljon myös maalatessani. Nämä kun muistais. Näiden lisäksi päässäni on risteillyt sekalainen joukko muita mietteitä; että onnea on takkatulen lämpö ja että tuo puukori oli loistava löytö Prismasta. Ja että onneksi nappasin kerran tuon nahkarahin yhdestä second-hand-liikkeestä, se on lasten kiistellyin istuinsija tätä nykyä. Ja että mikähän minusta tulee isona? Taiteilen? Ehdottomasti. Kirjoitan? Tosi mielelläni. Näiden lisäksi kuitenkin tuo terveydenhoitaja minussa muistuttelee myös olemassaolostaan. Kiinnostus ihmisiin ja hyvinvointiin. Ehkä se tästä muotoutuu. Ajan kanssa.

Heräsikö sinulla mieleesi ajatuksia aiheesta? Muistuiko mieleesi jotkin toisen sinulle lausumat tärkeät sanat? Toivottavasti niitä on meillä jokaisella.

Luku 11. Valintoja

Järjestäthän aikaa tärkeimmillesi? Elämän ruuhkaisimpina vuosina prioriteettilistasi ovat lähes yhtä kuin arvosi.

There is no one busy in this world, it’s always about priorities. You will always find time for the things you feel important.

How beautiful is it to find someone who asks for nothing but your company.

Tapahtuipa tammikuisena lauantaina. Järjestettiin aikaa ja vietettiin sitä kahdestaan. Sain luovan tauon luovasta työstä. Ravintola Sue Ellen Helsingin Etelärannassa oli varsin hurmaava. Ruoka, palvelu, ilmapiiri, kaikki kohdillaan! Eikä seurassakaan vikaa.

Aika on rajallista ja kyse on valinnoista. Niin niistä pienemmistä kuin suuremmistakin arkisista valinnoista. Yksinkertaisista ja monimutkaisista asioista. Kuinka syöt, liikut ja kohtelet kehoasi tai mihin uhraat aikaasi, kun puhutaan työstä. Onko se mielekästä? Mutta ne minun silmissäni tärkeimmät valinnat, ihmiset. Puoliso, lapset, perhe, ystävät. Järjestäthän aikaa tärkeimmillesi? Elämän ruuhkaisimpina vuosina prioriteettilistasi ovat lähes yhtä kuin arvosi.

Elämä on täynnä pieniä valintoja, toiset niistä helpompia tehdä kuin toiset. Tuona lauantai-iltana minä sain nauttia vain valinnan vaikeudesta ruokalistaa lukiessani, kuinka virkistävää!

When you have to make a hard decision; flip a coin. Why? Because when the coin is in the air, you suddenly know what you’re hoping for.

Luku 10. Tasapainoa vai vastapainoa?

Happiness is not a matter of intensity but of balance and order and rhythm and harmony. -Thomas Merton

…. ja kaikki on vielä kesken, kuten elämällä on tapana.

Elämääni täysipäiväisenä taideyrittäjänä on takana nyt kuukausi ja kaikki on vielä kesken, kuten elämällä on tapana. Tällä hetkellä kaikki on harjoittelua ja tasapainoilua. Paino erityisesti jälkimmäisellä sanalla; harjoittelen löytämään tasapainon yrittäjyyden, perheen ja vapaa-ajan ympärille. Saan onnekkaasti tehdä nyt työtä intohimosta, jolloin työaikoja ei tunneta ja työ imaiseekin helposti mukaansa, kellonajasta riippumatta. Yrittäjyys vie tällä hetkellä siis ison osan ajastani, mutta samaan aikaan olen myös äiti, vaimo ja ihan vain Piia, jonka olisi edelleen tärkeää pitää hyvää huolta itsestään, jotta jaksaa pitää hyvää huolta rakkaistaan sekä tästä lapsenkengissä olevasta yrityksestään. Olisiko sittenkin tärkeää löytää vastapainoa kaikelle arjen velvoitteille?

Nyt kun työni ei tunne työaikoja, sanoisin, että työn vastapainon merkitys korostuu entisestään. Perheeni ja lapseni ovatkin työni luonnollinen vastapaino, tärkein sellainen. Lapseni ovat vielä siinä iässä, että vanhemmuus ja sen velvollisuudet täyttävät suuren osan elämästäni, ja hyvä niin; he haastavat äitiä niin hyvässä kuin pahassa sellaisiin tilanteisiin, joissa työt väistämättä unohtuvat!  Kaiken sen keskellä on kuitenkin tärkeää varastaa myös hetkiä ihan vain itselleen, sillä (toistan itseäni) jotta jaksaa olla hyvä muille, täytyy olla myös hyvä itselleen.

It’s all about quality of life and finding a happy balance between work and friends and family. -Philip Green

Tilanne taitaa olla äärimmäisen tuttu kanssasisarilleni? Äideillä on usein monta rautaa tulessa ja vieläpä yleensä vaatimus olla hyvä  (=täydellinen) kaikessa mihin ryhtyy. Ja se vanhemmuus nyt vaan on aikamoinen urakka jo itsessään, maailman haastavin työ, jos minulta kysytään. Arki täyttyy aikatauluista, kiukkuisen lapsen pukemisesta, muistilistoista; mitä kenellekin pakataan mukaan, onko kurahousut pesty, kenellä oli hammastarkastus ja onko koululaisen koe allekirjoitettu… jatkanko? Kaikki tämä tehdään niin, että tunteet – niin hyvässä kuin pahassa – ovat kaiken aikaa 100 prosenttisesti läsnä. Eihän mikään muu herätä meissä niin paljon tunteita kuin omat lapset ja vanhemmuus? Aikamoinen urakka siis tosiaan ja senpä takia, kaiken tämän keskellä olisi ensiarvoisen tärkeää voida välillä vain pysähtyä.

There is no such thing as work-life balance – it is all life. The balance has to be within you. -Sadhguru

Tässä kuvassa yhdistyy niitä asioita, jotka antavat minulle voimaa ja työn vastapainoa. Asioita, joiden avulla minä pysähdyn. Oma (mielellään hiljainen) koti; sen lisäksi, että kodin on oltava hyvä ja turvallinen paikka, se on minulle myös paikka, jossa saan toteuttaa itseäni, esteetikon on vaikeaa olla aina pikkuisen sisustamatta. 😉 Hyvät unet; kuluneella viikolla saimme uuden sängyn, tyynyt ja untuvaiset peitot – olinkin unohtanut, miltä tuntuu nukkua hyvin! Matkustelu ja siitä haaveilu; yöpöydällä oleva Mondo-lehtien pino on ahkerassa käytössä ja illalla on ihana nukahtaa aina seuraavasta matkasta unelmoiden. Tällä hetkellä viikot seuraavaan lomaan käyvät jo vähiin – helmikuussa saamme palata Meksikonlahden rannoille, meidän kaikkien suuresti kaipaamaan aurinkoiseen Floridaan. Ihan paras keino irtautua ja pysähtyä!

Onnekkaasti saan kuitenkin todeta, että kyllä ne akkuni parhaiten taitavat kuitenkin latautua maalaamalla. Näissä kuvissa sovittelin uunituoretta taidejulistettani (Lady Pheasant, omasi voit ostaa http://www.facebook.com/piiabiia.atelier/) makuuhuoneen seinälle ja mitä olette mieltä, olisiko löytänyt paikkansa tuosta?

Luku 9. Luomisen tuska

”Enough romanticism about ’creativity’: it’s about work, confidence, courage and appetite for suffering.” -Alain De Botton

Niin. Viimeksi kirjoitin siitä kuinka jotkut työt vain syntyvät. Kuinka intuitio ja inspiraatio ikään kuin hoitavat homman puolestasi ja kaikki on aivan vallan upeaa. No, aina ei ole. Totuushan on, että valtaosa töistäni syntyy työn ja turhautumisen kautta. Kokeilun, erehtymisen ja onnistumisen kautta. Matka alkaa visiosta, mutta ennen perille pääsemistä, on pysähdyttävä muutama kerta vetämään turhautuneena happea, toisinaan useiksi päiviksi. Niin kävi tuon yllä olevankin kanssa, emme hetkeen sietäneet toisiamme samassa huoneessakaan. Sittemmin tämä Lady Pheasant on jo voittanut minut puolelleen. Itseasiassa, juuri ne työt, jotka aiheuttavat eniten tuskaa valmistumisvaiheessaan, ovat lopulta juuri niitä, jotka ilahduttavat eniten valmistuttuaan.

”Don’t think about making art, just get it done. Let everyone else decide if it’s good or bad, whether they love it or hate it. While they are deciding, make even more art.” – Andy Warhol

Olenpa siis oppinut, että turhautuminen, ahdistus ja epätoivo kuuluvat prosessiin. Tulee hetki, jolloin olen aivan valmis lyömään hanskat tiskiin ja luovuttamaan. Ja pian sen jälkeen tulee hetki, jolloin työn näkee uusin silmin ja sitä pääsee jatkamaan uusin oivalluksin. Ilman näitä tuskaisempia hetkiä työn lopputulos jää helposti laimeaksi, ainakin tekijälleen.

”Very often, you know, you stop walking because you say, ’Well, I’m tired of climbing this hill. I’m never going to get to the top.’ And you’re only two steps from the top.” -Morgan Freeman

Luku 8. Intohimon, inspiraation ja intuition voima

Her intuition was her favorite superpower.

Olipa eilen sellainen päivä, että inspiraatio nappasi mukaansa. Aina välillä niitä tulee. Päiviä, jolloin ilman sen kummempaa suunnitelmaa syntyy jotain, joka vie totaalisesti mennessään ja lopputulos syntyy kuin itsestään. Itse asiassa, tuntuu kuin maalaus olisi vain päättänyt syntyä ja minä sain toimia välikappaleena. Mutta en pistä pahakseni, on nimittäin aika koukuttava tunne, kun inspiraatio ottaa vallan ja saa tehdä jotain suurella intohimolla ja luottaa intuitioon.

Intohimo ja inspiraatio ovat siitä ihania asioita, että niitä voi kokea ja löytää monilla eri elämän osa-alueilla. Kukin tavallaan. Ajattelisin, että olisipa tylsää elää elämäänsä kokonaan ilman näitä kokemuksia. Myös intuitiotaan voi oppia kuulemaan niin ikään monilla elämän osa-alueilla. Intuitiota pidetään tärkeänä osana luovuutta, mutta näkisin sen olevan yhtä lailla tärkeää ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Koska intuitiivisen ajattelun katsotaan olevan tiedostamatonta tapaa ajatella, uskoisin sen kuulemisen vaativan aivan erityistä herkistymistä ja pysähtymistä, tuntemuksiinsa luottamista. Elämäänsä suorittaen elämällä voisin kuvitella sen äänen herkästi katoavan.

Mistä minä sitten inspiroidun? Varmasti niistä samoista asioista kuin valtaosa kaikista meistä muistakin. Jostakin ympärillä nähdystä, kuullusta tai koetusta. Suihkun lattialle kerääntyneen shampoovaahdon muodosta. Sadepisaroista auton ikkunoissa. Luonnosta. Tuoksuista. Sanoista ja sävelistä. Maailman näkemisestä ja eri kulttuureista. Kauneudesta. Mutta ennen kaikkea inspiroidun ihmisistä. Kasvoista, tunteista ja tarinoista. Ja niistä jo aiemmin mainitsemistani unista, alitajunta kai tarjoaa niissä parastaan. Mikään työ ei synny väkisin, jokaiselle on haettava omanlaisensa inspiraatio.

The creative is the place where no one else has ever been. You have to leave the city of your comfort and go into the wilderness of your intuition. -Alan Alda

Entä millaisia ne päivät sitten ovat, kun intohimo ja inspiraatio ottavat vallan? Silloin ei juuri syödä, silloin uni on pinnallista, jos uneen saakka pääsee. Silloin kaikki arkinen tuntuu häiriötekijöiltä ja ajantaju katoaa. Maalaaminen vain sujuu ja intuitio johdattaa.

Ja se mitä eilen syntyi, oli tämä, Lady Eucalyptus.

Art is something that makes you breathe with a different kind of happiness.          -Anni Albers

Mielelläni kuulisin kommentteja, mikä saa sinut inspiroituneeksi? Sillä vielä yksi asia, mikä minua inspiroi, ovat inspiroituneet ihmiset. 🙂

Luku 7. Uudenvuoden tavoitteita

Eletään vuoden 2017 viimeistä päivää ja mikä vuosi tämä onkaan ollut. Vuosi takaperin elin jo kutkuttavia aikoja; tein itselleni lupauksen, että vuonna 2017 menen pelkoja päin ja ensi kertaa ikinä, taisin todella pitää uudenvuoden lupaukseni.  Olkoon se yksi tavoitteistani myös vuodelle 2018, koin nimittäin aika toimivaksi. 😉

Blogini ensimmäiset luvut lukeneet ovat ehkä voineet tehdä jo johtopäätöksen, että taidan pitää aforismeista ja ajatelmista. Niin pidän. On ihanaa, kun joku viisas on osannut pukea sanoiksi omat ajatukseni, ne jotka tunnistan ja nekin, joita en ollut osannut aiemmin tunnistaa. Tämän elämänmuutoksen aikana eteeni on tullut monia ajatelmia, joiden luokse olen huomannut palaavani aina uudelleen ja jotka ovat saaneet muutoksen myötä aivan uudenlaisen merkityksen ja voiman. Niistä onkin tullut minulle ikäänkuin eräänlaisia motivaatiosanoja. Tulevaksi vuodeksi en ajatellut niinkään asettaa lupauksia, mutta tavoitteita, joihin nämä viisaat sanat ohjaavat:

Uskalla luottaa, ottaa riski ja seurata intuitiosi opastusta. Vasta sitten se paljastaa sinulle kauneutensa ja viestiensä merkityksen.

Everything you’ve ever wanted is on the other side of fear. -George Addair

Tuttu tuntuu turvalliselta, mutta kun hyppäät rohkeasti uuteen, huomaat, että osaat lentää.

Always trust your instincts, they are messages from your soul.

Koko elämä on kokeilua. Mitä enemmän kokeilet, sitä parempi. -Ralph Waldo Emerson

If it is both terrifying and amazing, then you should definitely pursue it.

Aika on lopulta jokaisen ihmisen ainut pääoma ja se asia, jota on vähiten varaa hukata tai hävittää. – Thomas Edison

Create the highest, grandest vision possible for your life, because you become what you believe.

Ja vielä vähän hömppää. Katselin tässä syksyllä Ensitreffit alttarilla-ohjelmaa, jossa rakkaustutkija Jason Lepojärvi totesi kutakuinkin näin:

Yleisesti ottaen ihminen kukoistaa, kun tekee sitä, mihin suhtautuu suurella intohimolla.

Kävin juuri niihin aikoihin suurinta sisäistä keskustelua ja kamppailua siitä, uskallanko lähteä mukaan tähän muutokseen vai pysyttelenkö vanhassa, tutussa ja turvallisessa. Nämä sanat kuultuani kuitenkin se sisäinen ääni, joka puhui muutoksen puolesta vahvistui ja peittosi alleen vastustajansa. Miksi en tavoittelisi kukoistamista?

Vuoden 2017 viimeisenä päivänä olen äärimmäisen kiitollinen kuluneesta vuodesta ja mielenkiinnolla odotan tulevaa. Työn alla ja suunnitelmissa on useita uusia ihania leidejä, onpa siellä yksi herrakin. Aika onnekasta!

Nyt toivottelen onnekasta ja kaunista vuotta 2018 kaikille teille! Oletteko asettaneet tulevalle vuodelle lupauksia tai tavoitteita? Kolahtiko jokin minun motivaatiosanoistani?