Esineellistänkö naisia?

Minä ja mun ladyni. Ne naiselliset, näyttävät, muodokkaat.  Dramaattisetkin. Usein ehkä enemmän vain vähän höpsöt. Toisinaan myös aistilliset. Niitäpä olen miettinyt – lomallakin.

Kuuntelen mielelläni ihmisten ajatuksia ja kysymyksiä. Toki aivan kaikenlaisia sellaisia, mutta tällä kertaa tarkoitan oikeastaan niitä, joita ihmisille töitäni katsomalla herää. Ja tuo otsikossa esiintyvä kysymys, se on esitetty minulle lukuisia kertoja. Kysyjänään niin naisia kuin miehiä.

Esineellistätkö naisia?

Ja minä olen vastannut, että en. En kai, en käsittääkseni.

Maalaan naisia, koska voin. Koska – miksi en? Koska naiseus ja ihmisyys ylipäätään kiinnostavat minua loputtomasti. Koska olen nainen itsekin ja ylpeästi olenkin. Koska tiedän, mistä maalaan. Koska kauneutta on monenlaista, aivan kuten naiseuttakin. Koska inspiroidun siitä, aina uudelleen ja uudelleen. Koska persoonat kiehtovat minua. Tarinat kiinnostavat. Ja edelleen, itselleni kaikkein pätevimpänä ja yksiselitteisimpänä perusteena – koska miksi en?

Ja onpa minullakin herännyt kysymys. Miksi naisellisen naisen maalaaminen olisi naista esineellistävää? Onko se automaatio? Haluaisin ajatella, että ihmisiä esittävät maalaukseni olisivat vain yhdenlaisia kuvia tästä maailmasta. Ne ovat puhtaasti yhden ihmisen mielikuvituksen tuotetta, ihmisen, jolle itselleen ne maalaukset edustavat vapautta, iloa ja elämää. Naisen, joka toivoisi, että jos maalauksensa kannanottoja ovat, ne olisivat sellaisia ennemminkin vapauden puolesta kuin puolesta tai vastaan naisen esineellistämisen.

Silti tulen pohtivaksi. Annanko ympäristölle töilläni – omista lähtökohdistani huolimatta – aivan tahtomattanikin toisenlaisia viestejä? Sellaisia, jotka omien arvojeni kanssa riitelevät. Ai kamala. Esineellistänkö naisia?

Mitä mieltä sinä olet?

Avoid clichés, avoid generalizations, find your own voice, show compassion, and ask the important questions.

Amy Tan