Alicanten ilta

Valitsin sen varjoisan paikan. Levitin rantapyyhkeeni aurinkotuoliin ja nuuskuttelin vienoa kookoksen tuoksua. Jäänteitä edellisistä lomista lämmössä, luulisin. Silmäluomet painoivat jo lyijyn raskaina kaikesta päivän matkustuksesta. Epäilemättä äskettäin syöty pizza margaritakin antoi oman lisänsä raukeaan oloon. Katukivet hohkasivat kuuman päivän jäljiltä ja nenään leijaili huumaava tuoksu läheisestä ravintolasta. Ehkä sitruunaa – valkosipulia ainakin! Ohi ajavan skootterin pärinä katkaisi ajatukset, kun jostain etäältä kuului ihmisten elämänmakuista ilakointia. Espanja taisi tehdä maalin? (Tai putosi jatkopeleistä, kuten myöhemmin selvisi.) Lapset olivat olleet ihmeellisen ihanasti yhdessä, ainakin hetken. Annoin luomien painua kiinni. Vasta ensimmäinen ilta Alicantessa – ja minähän lomailen jo kuin vanha tekijä!

Näitä hetkiä on helppo jäädä ikävöimään. Sitä voi tulla herkästi hiukan kummallinen olo pois lähtiessään, jostain vieraasta paikasta siis. Paikasta, jossa on viettänyt unohtumattomia lomahetkiä. Sitä paikkaa saattaa jäädä ikävöimään. Mutta sen lisäksi, saattaa ihan hiukan jäädä myös ikävöimään sitä, mitä tunsi siellä olleensa. Tai sitä, millaiseksi tunsi itsensä siellä ollessaan. Tiedättekö sen tunteen? Sen, kun on tarpeeksi kaukana arjesta saadakseen uudenlaisen kosketuksen itseensä. Saa tuntea, millaista on olla minä jossain muualla.

Me saavuimme siis eilen Espanjaan, aurinkoiseen Alicanteen tarkemmin ottaen. Täällä on lämpö, tapakset ja ulkomaan tuoksu. Espanjan kieli – se kiihkolla ja intohimolla ilmaistu. Arki on kaukana. Ja olo kevyt. Riemukas sellaisella tavalla, johon arkena ei useinkaan ehdi.

Muutaman yön kuluttua aiomme sanoa Alicantelle kiitollisena hei heit ja tervehtiä iloisesti Valenciaa, ennen lopullista määränpäätämme Madridia. Muutama kohde siis matkan varrella – muutama mahdollisuus löytää itsensä aina uudelleen.

Travel not to find yourself, but to remember who you’ve been all along.

Alicanten ilta

Ihan(a) kamala loma

Lomasesonki taitaa käydä nyt kuumimmillaan. On keskikesän juhlaa ja suurimmalla osalla ehkä lomaakin. On aikaa perheelle, ystäville, sukulaisille. Voi tehdä ihan mitä huvittaa. Matkustella, mökkeillä, käydä sukulaisissa, tavata ystäviä. Tai voi olla tekemättä yhtään mitään. Nauttia joutenolosta. Aurinko paistaa ja elämä on yhtä auvoa.

Vai onko sittenkään? Entä jos pyhät tai lomat eivät sujukaan lainkaan niiden odotusten mukaisesti? Entä jos se keskikesän juhla olikin vaikka yhtä painajaista? Toisille loma saattaa sen auvon sijaan olla puhtaasti kriisi.

Lataamme herkästi suuria odotuksia lomiin ja juhlapyhiin. Ja se on selvä, kukapa ei odottaisi pieniä irtiottoja arjesta? Siinä sivussa ja aivan huomaamatta saattaa kuitenkin käydä myös niin, että lomailu muuttuu suorittamiseksi. Haalitaan kokemuksia, tehdään asioita ja tavataan ihmisiä, kun siihen kerrankin on aikaa. Voi käydä jopa niin hullusti, että loma väsyttää. Tai entäpä sitten, jos pariskunnan menohalut eivät lainkaan täsmää? Toinen toivoisi maailmalle ja toinen viihtyisi sukulaissedän mökillä. Tai rauhassa kotona, kun kerrankin saa vain olla. Tai toinen korkkaa odotetun lomajuomansa – sen ensimmäisen niistä lukuisista – ja toisella nousee karvat pystyyn pelkästä tölkin sihahduksesta.

Arki kaikkine rutiineineen saattaa kyllä rullata mukavasti ja lomaakin odotellaan, mutta sen koittaessa se saattaakin olla pelkkää kompromissia tai surkeaa yritystä siihen.

Lomalla yksinäisyys voi tuntua tavallista pahemmalta. Lomat ja pyhät vietetään perinteisesti perheen ja ystävien kesken, mutta entäpä jos joutuukin olemaan aivan yksin? Tai jos välit sukulaisiin ovat syystä tai toisesta niin kehnot, että yhdessäolo on stressin aihe jo itsessään. Tai yksinkertaisesti aivan mahdoton ajatus. Entäpä jos ystävät ovat liian kiireisiä? Aina on jotain muuta, sinua tärkeämpää. Somesta on kurja seurata toisten aktiivista elämää.

Tai sitten. Entä jos ei ole rahaa lomailuun?

Perheelliselle loma tarjoaa ihanan mahdollisuuden tiiviiseen, kiireettömään yhdessäoloon. Arki kun on herkästi yhtä aikataulujen yhteensovittelua, harrastuksia ja rutiineja. Hetkellinen tauko arkisesta oravanpyörästä kuulostaa täydelliseltä? Sitä se usein onkin. Ainakin osittain. Rutiinien rikkoontuminen ja harrastuksien tauolle jääminen saattaa kuitenkin tuoda omat haasteensa.  ”Ei ole mitään tekemistä” ja energiaa on mukava kuluttaa vaikka sisarusten härnäämiseen. Tauotta. Koko ajan. Kun yhdessä ollaan 24/7 saattaa se kaiken ihanuuden lisäksi myös ihan hiukan myös ahdistaa. Perheen yhteinen laatuaika pitää sisällään aika laajan skaalan kokemuksia.

Tämä kirjoitukseni taitaa saada loman kuulostamaan yksinomaan kamalalta, mutta onneksi se on vain se toinen puoli. Ja onneksi se toinen puoli, se on oikeasti ihana. Onneksi lomat ovat myös mahdollisuus. Me lähdemme loppuviikosta koittamaan onneamme Espanjaan. Pikkuinen road trip helteisessä Espanjassa oman perheen kesken – näen siinä todellakin mahdollisuuksia moneen! Ja tähän loppuun näen viisaimmaksi siteerata seuraavia sanoja:

Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei siihen edes uskoisi. Sillä usein on käynyt niin, että uhkakuvat alkavat toteutua juuri sen takia, että niihin varaudutaan.” presidentti Mauno Koivisto

Lue myös: Entä jos äitienpäivä ei olekaan pelkkää juhlaa?