Uusia tuulia

Tänään siitä on kulunut tasan vuosi.

Siitä, kun suljin neuvolan oven. Haikeana.

Siitä, kun otin ensimmäiset askeleeni yrittäjänä. Epävarmana.

Siitä, kun siitäkin huolimatta tein tietoisen päätöksen luottaa. Vaikka pelotti.

Siitä, kun ymmärsin, että minussa on voima muuttua. Ja että saan muuttua. Että voin muuttaa elämääni juuri siihen suuntaan kuin haluan. Aika vapauttavaa.

Siitä, kun ymmärsin, että voin tehdä unelmistani realistisia tavoitteita. Se oli ihanasti vatsan pohjasssa kutkuttava tunne.

Tänään takana on tasan vuosi sitä kaikkea.

Ja olen oppinut, että ihmeitä, niitä ihan oikeasti tapahtuu. Ja ollut siitä aika ihmeissäni.

Tiedän, että unelmia toteutuu. Olen tuntenut kiitollisuutta.

Tiedän myös, että unelmat harvoin toteutuvat ilman kovaa työtä. Olen ollut aika-ajoin väsynyt. (Kukapa ei olisi.)

Olen oppinut tuntemaan itseäni ja rajojani. Olen ehkä rauhoittunut.

Siksi en olekaan kirjoittanut koko syksynä. Vaikka mieli kyllä olisi tehnyt. Sen sijaan olen vain maalannut. Ja onnekseni nauttinut siitäkin. Tosi paljon itse asiassa.

Olen keskittänyt kaiken voimani maalaamiseen, sillä se on ollut nyt ensimmäisenä prioriteeteissani.

Sillä kävipä niin ihmeellisesti, että eräät tuolla suuressa maailmassa kiinnostuivat Ladyistäni.

Kiinnostuivat niin, että halusivat ryhtyä kanssani yhteistyöhön.

Pitkän prosessin päätteeksi allekirjoitin yhteistyösopimuksen. Epäuskoisena. Onnellisena. Kiitollisena. Innostuneena. Jännittyneenä. Pelokkaanakin.

Sillä tottakai kaikki uusi pelottaa. Mutta olen oppinut kuuntelemaan itseäni – ja menemään pelkojani päin.

Koska vain pelkojani minun lopulta on kiittäminen. Olen tarttunut niiden heittämiin haasteisiin ja ehkä muutaman erän voittaneena saan onnellisena löytää itseni tästä. Odottamassa jälleen jotain ihan uutta.

Ensi vuonna mun Ladyni ottavat ensiaskeleensa kansainvälisillä markkinoilla.

(Siitä lisää myöhemmin.)

Nyt taputtelen hyvin ihmeissäni ja hyvin hyvin kiitollisena ensimmäisen tilikauteni päätökseen. Takataskussa vähintään yhtä monta tunnetta kuin vuosi sitten, taas kokonaan uusi tunteiden kirjo.

Nostan ehkä yhden maljan. Ja lähden kiitollisena kohti uusia tuulia.

Tosi onnellisena.

Esineellistänkö naisia?

Minä ja mun ladyni. Ne naiselliset, näyttävät, muodokkaat.  Dramaattisetkin. Usein ehkä enemmän vain vähän höpsöt. Toisinaan myös aistilliset. Niitäpä olen miettinyt – lomallakin.

Kuuntelen mielelläni ihmisten ajatuksia ja kysymyksiä. Toki aivan kaikenlaisia sellaisia, mutta tällä kertaa tarkoitan oikeastaan niitä, joita ihmisille töitäni katsomalla herää. Ja tuo otsikossa esiintyvä kysymys, se on esitetty minulle lukuisia kertoja. Kysyjänään niin naisia kuin miehiä.

Esineellistätkö naisia?

Ja minä olen vastannut, että en. En kai, en käsittääkseni.

Maalaan naisia, koska voin. Koska – miksi en? Koska naiseus ja ihmisyys ylipäätään kiinnostavat minua loputtomasti. Koska olen nainen itsekin ja ylpeästi olenkin. Koska tiedän, mistä maalaan. Koska kauneutta on monenlaista, aivan kuten naiseuttakin. Koska inspiroidun siitä, aina uudelleen ja uudelleen. Koska persoonat kiehtovat minua. Tarinat kiinnostavat. Ja edelleen, itselleni kaikkein pätevimpänä ja yksiselitteisimpänä perusteena – koska miksi en?

Ja onpa minullakin herännyt kysymys. Miksi naisellisen naisen maalaaminen olisi naista esineellistävää? Onko se automaatio? Haluaisin ajatella, että ihmisiä esittävät maalaukseni olisivat vain yhdenlaisia kuvia tästä maailmasta. Ne ovat puhtaasti yhden ihmisen mielikuvituksen tuotetta, ihmisen, jolle itselleen ne maalaukset edustavat vapautta, iloa ja elämää. Naisen, joka toivoisi, että jos maalauksensa kannanottoja ovat, ne olisivat sellaisia ennemminkin vapauden puolesta kuin puolesta tai vastaan naisen esineellistämisen.

Silti tulen pohtivaksi. Annanko ympäristölle töilläni – omista lähtökohdistani huolimatta – aivan tahtomattanikin toisenlaisia viestejä? Sellaisia, jotka omien arvojeni kanssa riitelevät. Ai kamala. Esineellistänkö naisia?

Mitä mieltä sinä olet?

Avoid clichés, avoid generalizations, find your own voice, show compassion, and ask the important questions.

Amy Tan

Mitä on kauneus?

Jälleen on yksi uusi Lady syntynyt tähän maailmaan. Ja minä ajauduin tutun kysymyksen äärelle. Miksi maalaan näitä? Miksi kerta toisensa jälkeen innostun aina uudesta ladystä? Sitä huomaan usein miettiväni. Onko se se pieni Piia minussa? Se, joka lapsena piirsi tuntitolkulla? Mummolan olohuoneen pöydän ääressä. Loputtomasti piirrettyjä ihmisiä – ja niille piirrettyjä koteja. Paperille piirtyneitä yksityiskohtaisia mielenmaisemia. Kirjoitin pieniä – tai suuria – tarinoita niiden kylkeen. Elin aina hetken verran jotain toista maailmaa. Olenko ehkä palannut sen ääreen, josta alun alkaenkin ehkä eniten nautin?

Mutta miksi juuri ladyt? Se on selvä, että minusta on ihanaa olla nainen. Olen ylpeästi sellainen. Se on myös selvä, että rakastan kaikkea kaunista. Mutta vaikka rakastankin estetiikkaa, ovat useimmat ladyni kuitenkin huomattavan paljon naisellisempia kuin minä koskaan. Tai tyttömäisempiä.  Tai vallattomampia. Tai ylväämpiä. Tai höpsähtäneempiä. (Ainakin toivon niin.) Ne ovat kaikkea paljon enemmän kuin minä. En siis koe maalaavani omia kuviani tai puolia omasta itsestäni. Ennemminkin ehkä naiseuden eri puolia. Ääripäitä. Ladyni ovat villisti ja ylpeästi jokainen omanlaisiaan.

Näitä ajatuksia minut ajoi miettimään uusin ladyni. Lady Grace.  Hänet minulla oli onni tehdä pikkusiskolleni. Kun maalatessa saa pitää mielessään itselleen erityiset ihmiset, saa työkin luonnollisesti aivan erityisen merkityksen. Ja nyt kun katson uutta Ladyä, on minulle aivan itsestäänselvyys, että hänen paikkansa on koristaa siskoni ja siskontyttäreni seinää. Sieltä löytyy paikka olla kauniina, suloisana, viehkeänä, soreana ja uljaana. Kuten nimensäkin.

Kauneudella ja muilla sulokkailla sanoilla en kuitenkaan pyrkinyt nyt kuvailemaan ulkoisia piirteitä. Mitä sitten on kauneus? Kauneutta on yksilöllisyys. Kauneutta kuvastaa se, kuinka maailman kohtaa. Kuinka toisen ihmisen kohtaa. Se näkyy asenteissa. Pienissä eleissä. Valinnoissa. Rohkeudessa. Se, että onnistuu tässä maailmassa olemaan toiselle kiltti, pehmeä ja hyvä, osoittaa mielestäni äärimmäistä vahvuutta, viisautta ja kauneutta. Ja se, että uskaltaa tässä maailmassa toteuttaa itseään rohkeudella, kantaa itsensä ylpeydellä ja tehdä valintoja häpeilemättä, tekee ihmisestä minun silmissäni ainutlaatuisen viehättävän.

Sitä minun nähdäkseni on kauneus. Entä sinun?

Siksi ehkä Ladyt?

Don’t be like the rest of them, darling. -Grace Kelly