Ne, jotka ymmärtävät kauneutta

Ne, jotka ymmärtävät kauneutta. Kirja, joka on puhutellut jo nimellään. Pian se on luettu ja se saa löytää paikkansa osana kodinsisustusta. Todennäköisesti jostain pinosta tai rivistä. Sillä niitä rakastan; pinoja, jotka pitävät sisällään tuhansia luettuja sivuja. Tuhansia tunteita ja muistoja.

Tällä lomalla olen kulkenut kirja kainalossa. Ahminut sanoja. Aina kun siihen hetki on tarjoutunut. Varastanut hetkiä edes puolikkaan sivun verran. Jäänyt makustelemaan sanoja kaikessa rauhassa. Sulkenut silmäni auringossa ja antanut ajatusten kuljettaa. Nauttinut lukemisesta kaikkien niiden taaksejääneiden kuukausien edestä, jolloin en ole ehtinyt tai jaksanut.

Luetut sanat ovat kuljettaneet vuoroin Ensimmäisen maailmansodan Ranskaan, vuoroin 2000-luvun Lontooseen. Näiden maailmojen ympärille kietoutuu kahden urhoollisen naisen – Sophien ja Livin – tarina. Tarina kahdesta täysin erilaisessa maailmassa eläneestä naisesta, joita surullisen kauniin rakkaustarinan lisäksi yhdistää maalaus – Tyttö, jonka jätit taaksesi. Tarina, joka on raadollinen, epäreilukin. Tarina, jossa jokainen rivi ja rivinväli kertoo tarinaa. The Girl You Left Behind (suom. Ne, jotka ymmärtävät kauneutta) on Jojo Moyesin käsialaa – ja minä ihailen sitä.

I often think that the ability to earn a living by doing the thing one loves must be one of life’s greatest gifts. -Jojo Moyes, The Girl You Left Behind

Ensimmäiset sivut tästä kirjasta luin jo syksyllä, mutta elämän myllerrysten keskellä jaksoin lukea vain sanan silloin, toisen tällöin. Vika ei ollut kirjassa, vaan elämäntilanteessa. Aina oli muka jotain tähdellisempää. Tämä siteerattu lause jäi sen sijaan kummittelemaan alitajuntaani pitkäksi aikaa. Nyt lomalla olen kuitenkin nauttinut tästä tarinasta kaikkien niiden menetettyjenkin lukuhetkien edestä. Kuten Moyesilta osasin odottaa, kirjan maailmoihin uppoaa ja henkilöiden tunteet ja kokemukset aistii kuin ominaan. Moyes on yksi mestareista. Ja kirjoittaminen on yksi taiteen korkeimmista muodoista, jos minulta kysytään.

Joten tässäpä minä, loma-Piia, kuopuksen taltioimassa hetkessä, johon loman aikana olen lukuisia kertoja unohtunut. Siirtänyt kirjan hetkeksi syrjään ja antanut mielen sulatella sanoja. Tämän kirjan viimeisiä sivuja vaalin ja luen ne kaikessa rauhassa vasta kotimatkalla lentokoneessa, kun muu perhe nukkuu. Haluan pyhittää viimeiset sivut rauhalliseen hetkeen, sillä uskallan odottaa tarinan lopun olevan yllättävä ja herättävä. Haluan kaikessa rauhassa sulatella viimeiset sanat ja hyvästellä tämän kirjan maailman.

Kotona kirja pääsee osaksi sisustusta, pinoon tai riviin sinne missä kivalta näyttää. Muistuttamaan tarinastaan ja niistä tunteista, joita herätti. Muistuttamaan tästä matkasta ja elämäntilanteesta, jossa sen luin. Houkuttamaan kenties tarttumaan sen kansiin joskus uudelleen, kun aika on kypsä. Mutta ennen sitä, olen visioinut mielessäni pientä kirjahyllyprojektia (tai paremminkin kirjaseinä), ihan vain pikkupuhdetta miehelle sen viimeksi mainitun patiorempan lisäksi. Koska ovathan kirjat ihania ja olisihan se kiva saada ne kauniisti osaksi kotia?

Onko Jojo Moyesin tuotanto tuttua teille muille? Hän on vain yksi monista ihailemistani kirjailijoista, mutta viime aikoina jostain syystä juuri hänen tapansa käyttää sanoja on koskettanut. Jokainen sivu, rivi ja sana on merkityksellinen. En malta tähän loppuun olla vielä lainaamatta muutamaa hänen sanaansa kirjasta, jolla on aivan oma paikkansa sydämessäni.

I held him close and said nothing, all the while telling him silently that he was loved. Oh, but he was loved. – Jojo Moyes, Me Before You

Luku 13. Vinossa, pinossa ja rytyssä

Meillä useimmiten kaikki on vähän vinossa, pinossa ja rytyssä, mutta sellaisena elämä on parasta.

Edellisessä postauksessa kurkistettiin asiakkaitteni koteihin, olisiko nyt paikallaan tasapuolisuuden nimissä vierailla hiukan meillä?

Useimmiten kaikki on vähän vinossa, pinossa ja rytyssä, mutta sellaisena elämä on parasta.

Minun silmissäni kauneus on epätäydellisyyttä, tasapainon ja epätasapainon vuorottelua, symmetrian rikkovaa yllätyksellisyyttä. Huolettomuutta. Vastakohtien viihtymistä vieretysten. Mielenkiintoisia yksityiskohtia. Sopusointuisia sävyjä. Runsautta ja tarinoita. Meidän kotimme on nähdäkseni melko elämänmakuinen, parhaimpina päivinään harmoninen sillisalaatti voisi olla kuvaavin ilmaisu. Toki viihdyn siistissä ja puhtaassa kodissa, mutta kodin minulle tekee aivan muut asiat kuin järjestys ja siisteys. Meillä useimmiten kaikki on vähän vinossa, pinossa ja rytyssä, mutta sellaisena elämä on parasta.

Viime aikojen onnistunein sisustuslöytöni onkin tainnut olla pellavaiset lakanat. Miksen ole aiemmin ymmärtänyt? Minä, joka olen ollut aina laiska petaamaan päiväpeittoa enkä toisaalta ole koskaan löytänytkään sellaista meille sopivaa, nautin nyt suunnattomasti sänkymme huolettoman siististä petauksesta!

If you leave your dreams on your pillow, you might as well just stay in bed. To make dreams come true you’ve got to get up and take action. -Toni Sorenson

I would be most content if my children grew up to be the kind of people who think decorating consists mostly of building enough bookshelves. -Anna Quindlen

Uteliaisuuteeni taisin viitata jo edellisessä kirjoituksessani. Kenties tästä luonteenpiirteestäni johtuen rakastan kirjoja. Rakastan niitä niin, että ne ovat tärkeä osa kotiamme ja sen myötä myös sisustustamme. Kirja- ja lehtipinoja taitaakin löytyä talomme jokaisesta huoneesta. Olohuoneemme kirjahyllyn kirjat olen kuitenkin kääntänyt pääsääntöisesti kaikki nurinpäin, pyrkimyksenäni näin hiukan tasapainottaa kodin värimaailmaa.

Tarinat niin kirjojen sivuilla kuin kotiini kerätyissä esineissäkin ovat tärkeitä. Olen onnellinen katsellessani äidiltäni, äidinäidiltäni ja äidinäidinäidiltäni perittyjä astioita ja huonekaluja. Olen onnellinen katsellessani seinillämme olevia kuvia perheestäni sekä ihmisistä, jotka olivat täällä ennen meitä. Niitä kauniisti patinoituja kuvia menneiltä vuosikymmeniltä ja vuosisadoilta. Ne kuvat kertovat tarinaa, jotka toiset aloittivat kauan sitten ja jota me saamme nyt jatkaa.

I think life as a good book. The further you get into it, the more it begins to make sense. -Harold Kushner

Nothing is perfect. Life is messy. Relationships are complex. Outcomes are uncertain. People are irrational. -Hugh Mackay

Totta, Hugh! Tämän epätäydellisen maailman keskellä tärkein sisustusmottoni taitaakin olla tehdä kodistani paikka, joka heijastaa sen jokaista asukasta. Rytyt ja vinot pinot taitavat ilmentää juuri meitä.

Mikä on sinun juttusi sisustuksessa? Onko jostain tietystä asiasta muodostunut  vuosien saatossa erityisen tärkeä? Mikä ilmentää just sua?