Ihan(a) kamala loma

Lomasesonki taitaa käydä nyt kuumimmillaan. On keskikesän juhlaa ja suurimmalla osalla ehkä lomaakin. On aikaa perheelle, ystäville, sukulaisille. Voi tehdä ihan mitä huvittaa. Matkustella, mökkeillä, käydä sukulaisissa, tavata ystäviä. Tai voi olla tekemättä yhtään mitään. Nauttia joutenolosta. Aurinko paistaa ja elämä on yhtä auvoa.

Vai onko sittenkään? Entä jos pyhät tai lomat eivät sujukaan lainkaan niiden odotusten mukaisesti? Entä jos se keskikesän juhla olikin vaikka yhtä painajaista? Toisille loma saattaa sen auvon sijaan olla puhtaasti kriisi.

Lataamme herkästi suuria odotuksia lomiin ja juhlapyhiin. Ja se on selvä, kukapa ei odottaisi pieniä irtiottoja arjesta? Siinä sivussa ja aivan huomaamatta saattaa kuitenkin käydä myös niin, että lomailu muuttuu suorittamiseksi. Haalitaan kokemuksia, tehdään asioita ja tavataan ihmisiä, kun siihen kerrankin on aikaa. Voi käydä jopa niin hullusti, että loma väsyttää. Tai entäpä sitten, jos pariskunnan menohalut eivät lainkaan täsmää? Toinen toivoisi maailmalle ja toinen viihtyisi sukulaissedän mökillä. Tai rauhassa kotona, kun kerrankin saa vain olla. Tai toinen korkkaa odotetun lomajuomansa – sen ensimmäisen niistä lukuisista – ja toisella nousee karvat pystyyn pelkästä tölkin sihahduksesta.

Arki kaikkine rutiineineen saattaa kyllä rullata mukavasti ja lomaakin odotellaan, mutta sen koittaessa se saattaakin olla pelkkää kompromissia tai surkeaa yritystä siihen.

Lomalla yksinäisyys voi tuntua tavallista pahemmalta. Lomat ja pyhät vietetään perinteisesti perheen ja ystävien kesken, mutta entäpä jos joutuukin olemaan aivan yksin? Tai jos välit sukulaisiin ovat syystä tai toisesta niin kehnot, että yhdessäolo on stressin aihe jo itsessään. Tai yksinkertaisesti aivan mahdoton ajatus. Entäpä jos ystävät ovat liian kiireisiä? Aina on jotain muuta, sinua tärkeämpää. Somesta on kurja seurata toisten aktiivista elämää.

Tai sitten. Entä jos ei ole rahaa lomailuun?

Perheelliselle loma tarjoaa ihanan mahdollisuuden tiiviiseen, kiireettömään yhdessäoloon. Arki kun on herkästi yhtä aikataulujen yhteensovittelua, harrastuksia ja rutiineja. Hetkellinen tauko arkisesta oravanpyörästä kuulostaa täydelliseltä? Sitä se usein onkin. Ainakin osittain. Rutiinien rikkoontuminen ja harrastuksien tauolle jääminen saattaa kuitenkin tuoda omat haasteensa.  ”Ei ole mitään tekemistä” ja energiaa on mukava kuluttaa vaikka sisarusten härnäämiseen. Tauotta. Koko ajan. Kun yhdessä ollaan 24/7 saattaa se kaiken ihanuuden lisäksi myös ihan hiukan myös ahdistaa. Perheen yhteinen laatuaika pitää sisällään aika laajan skaalan kokemuksia.

Tämä kirjoitukseni taitaa saada loman kuulostamaan yksinomaan kamalalta, mutta onneksi se on vain se toinen puoli. Ja onneksi se toinen puoli, se on oikeasti ihana. Onneksi lomat ovat myös mahdollisuus. Me lähdemme loppuviikosta koittamaan onneamme Espanjaan. Pikkuinen road trip helteisessä Espanjassa oman perheen kesken – näen siinä todellakin mahdollisuuksia moneen! Ja tähän loppuun näen viisaimmaksi siteerata seuraavia sanoja:

Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei siihen edes uskoisi. Sillä usein on käynyt niin, että uhkakuvat alkavat toteutua juuri sen takia, että niihin varaudutaan.” presidentti Mauno Koivisto

Lue myös: Entä jos äitienpäivä ei olekaan pelkkää juhlaa?

Kaksi maailmaa

Taide ei ole yhteiskuntamme sivutuote, vaan sen päämäärä. Meidän sukupolvemme tullaan muistamaan siitä, millaista kulttuuria loimme ja minkälaisia arvoja puolustimme. Uskon, että taiteella on mahdollisuus muuttaa ihmistä ja taiteilijoille on annettu voima siihen muutokseen.

Hannu-Pekka Björkman

Mielessäni on jo pitkään ollut eräs aihe kirjoitukselle. Aihe ei ole ollut sen vähäisempi kuin – taiteen ja kulttuurin merkitys hyvinvoinnille. Mahtipontista, eikö? Olen tehnyt lukuisia versioita, lähestynyt aihetta hiukan eri perspektiiveistä. Ja aina lopulta deletoinut kaiken kirjoittamani. Sanoma on tuntunut turhan paatokselliselta. En olisi jaksanut itsekään lukea. Kuivaa tekstiä rikkaasta aiheesta. Sitten koitti viime perjantai ja Jussi-gaala. Ja Hannu-Pekka Björkmanin puhe. Ja no, hän sanoikin sitten kaiken. Ja aika helpon tuntuisesti. Ei ihan turha taiteilija!

Huomaan herkästi pyöritteleväni päässäni aiheita, joista terveydenhoitajana kirjoittaisin. Ja samaan aikaan pohdin, kuinka yhdistäisin nämä kaksi maailmaa – sen mistä tulen, siihen mitä nyt teen ja mihin olen matkalla. Hyvinvointiin liittyvät asiat kun edelleen ovat minulle tärkeitä, vaikka terveydenhoitajan työ on vaihtunutkin luovaan työhön ja yrittäjyyteen. Ja missään nimessähän nämä eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Kulttuuriharrastuksen kun on todettu olevan yhteydessä koettuun terveyteen ja hyvinvointiin ja taiteen taas tutkitusti lisäävän luovuutta, iloa ja aktiivisuutta sekä vahvistavan kokemusta paremmasta elämänhallinnasta. Eivät aiheet kai lopulta tosiaankaan kovin kaukana toisistaan ole, kulkevat käsi kädessä jopa.

Joten saattaapa olla, että jatkossa julkaisen aina toisinaan juttuja myös hyvinvointiin liittyen, siitä kun kuitenkin jotain tiedän. Se on aihe, joka herkästi sivuaa kirjoituksiani ja tulee varmasti sivuamaan enemmänkin, kunhan vain löydän sen oman tapani. Sen ei-paatoksellisen. Miltä se kuulostaa?

Ja lopuksi, sitä mielen hoitoa parhaimmillaan. Kahden työlään prosessin palkkiona, saanen vihdoin esitellä; Lady Pearl ja Lady Delicate! Leidit ovatkin todella haastaneet minua viime aikoina, mutta minulla on kutina, että tästä se lähtee taas sujumaan! Tai jos ei kutina, niin ainakin toivo.

Lady Pearl, tilaustyö
Lady Delicate, tilaustyö

Kaksi aika erilaista maailmaa. Voimakasta ja herkkää. Kumman maailma viehättää sinua enemmän?