Tasapainoa vai vastapainoa?

Happiness is not a matter of intensity but of balance and order and rhythm and harmony. -Thomas Merton

…. ja kaikki on vielä kesken, kuten elämällä on tapana.

Elämääni täysipäiväisenä taideyrittäjänä on takana nyt kuukausi ja kaikki on vielä kesken, kuten elämällä on tapana. Tällä hetkellä kaikki on harjoittelua ja tasapainoilua. Paino erityisesti jälkimmäisellä sanalla; harjoittelen löytämään tasapainon yrittäjyyden, perheen ja vapaa-ajan ympärille. Saan onnekkaasti tehdä nyt työtä intohimosta, jolloin työaikoja ei tunneta ja työ imaiseekin helposti mukaansa, kellonajasta riippumatta. Yrittäjyys vie tällä hetkellä siis ison osan ajastani, mutta samaan aikaan olen myös äiti, vaimo ja ihan vain Piia, jonka olisi edelleen tärkeää pitää hyvää huolta itsestään, jotta jaksaa pitää hyvää huolta rakkaistaan sekä tästä lapsenkengissä olevasta yrityksestään. Olisiko sittenkin tärkeää löytää vastapainoa kaikelle arjen velvoitteille?

Nyt kun työni ei tunne työaikoja, sanoisin, että työn vastapainon merkitys korostuu entisestään. Perheeni ja lapseni ovatkin työni luonnollinen vastapaino, tärkein sellainen. Lapseni ovat vielä siinä iässä, että vanhemmuus ja sen velvollisuudet täyttävät suuren osan elämästäni, ja hyvä niin; he haastavat äitiä niin hyvässä kuin pahassa sellaisiin tilanteisiin, joissa työt väistämättä unohtuvat!  Kaiken sen keskellä on kuitenkin tärkeää varastaa myös hetkiä ihan vain itselleen, sillä (toistan itseäni) jotta jaksaa olla hyvä muille, täytyy olla myös hyvä itselleen.

It’s all about quality of life and finding a happy balance between work and friends and family. -Philip Green

Tilanne taitaa olla äärimmäisen tuttu kanssasisarilleni? Äideillä on usein monta rautaa tulessa ja vieläpä yleensä vaatimus olla hyvä  (=täydellinen) kaikessa mihin ryhtyy. Ja se vanhemmuus nyt vaan on aikamoinen urakka jo itsessään, maailman haastavin työ, jos minulta kysytään. Arki täyttyy aikatauluista, kiukkuisen lapsen pukemisesta, muistilistoista; mitä kenellekin pakataan mukaan, onko kurahousut pesty, kenellä oli hammastarkastus ja onko koululaisen koe allekirjoitettu… jatkanko? Kaikki tämä tehdään niin, että tunteet – niin hyvässä kuin pahassa – ovat kaiken aikaa 100 prosenttisesti läsnä. Eihän mikään muu herätä meissä niin paljon tunteita kuin omat lapset ja vanhemmuus? Aikamoinen urakka siis tosiaan ja senpä takia, kaiken tämän keskellä olisi ensiarvoisen tärkeää voida välillä vain pysähtyä.

There is no such thing as work-life balance – it is all life. The balance has to be within you. -Sadhguru

Tässä kuvassa yhdistyy niitä asioita, jotka antavat minulle voimaa ja työn vastapainoa. Asioita, joiden avulla minä pysähdyn. Oma (mielellään hiljainen) koti; sen lisäksi, että kodin on oltava hyvä ja turvallinen paikka, se on minulle myös paikka, jossa saan toteuttaa itseäni, esteetikon on vaikeaa olla aina pikkuisen sisustamatta. 😉 Hyvät unet; kuluneella viikolla saimme uuden sängyn, tyynyt ja untuvaiset peitot – olinkin unohtanut, miltä tuntuu nukkua hyvin! Matkustelu ja siitä haaveilu; yöpöydällä oleva Mondo-lehtien pino on ahkerassa käytössä ja illalla on ihana nukahtaa aina seuraavasta matkasta unelmoiden. Tällä hetkellä viikot seuraavaan lomaan käyvät jo vähiin – helmikuussa saamme palata Meksikonlahden rannoille, meidän kaikkien suuresti kaipaamaan aurinkoiseen Floridaan. Ihan paras keino irtautua ja pysähtyä!

Onnekkaasti saan kuitenkin todeta, että kyllä ne akkuni parhaiten taitavat kuitenkin latautua maalaamalla. Näissä kuvissa sovittelin uunituoretta taidejulistettani (Lady Pheasant, omasi voit ostaa http://www.facebook.com/piiabiia.atelier/) makuuhuoneen seinälle ja mitä olette mieltä, olisiko löytänyt paikkansa tuosta?

Luomisen tuska

”Enough romanticism about ’creativity’: it’s about work, confidence, courage and appetite for suffering.” -Alain De Botton

Niin. Viimeksi kirjoitin siitä kuinka jotkut työt vain syntyvät. Kuinka intuitio ja inspiraatio ikään kuin hoitavat homman puolestasi ja kaikki on aivan vallan upeaa. No, aina ei ole. Totuushan on, että valtaosa töistäni syntyy työn ja turhautumisen kautta. Kokeilun, erehtymisen ja onnistumisen kautta. Matka alkaa visiosta, mutta ennen perille pääsemistä, on pysähdyttävä muutama kerta vetämään turhautuneena happea, toisinaan useiksi päiviksi. Niin kävi tuon yllä olevankin kanssa, emme hetkeen sietäneet toisiamme samassa huoneessakaan. Sittemmin tämä Lady Pheasant on jo voittanut minut puolelleen. Itseasiassa, juuri ne työt, jotka aiheuttavat eniten tuskaa valmistumisvaiheessaan, ovat lopulta juuri niitä, jotka ilahduttavat eniten valmistuttuaan.

”Don’t think about making art, just get it done. Let everyone else decide if it’s good or bad, whether they love it or hate it. While they are deciding, make even more art.” – Andy Warhol

Olenpa siis oppinut, että turhautuminen, ahdistus ja epätoivo kuuluvat prosessiin. Tulee hetki, jolloin olen aivan valmis lyömään hanskat tiskiin ja luovuttamaan. Ja pian sen jälkeen tulee hetki, jolloin työn näkee uusin silmin ja sitä pääsee jatkamaan uusin oivalluksin. Ilman näitä tuskaisempia hetkiä työn lopputulos jää helposti laimeaksi, ainakin tekijälleen.

”Very often, you know, you stop walking because you say, ’Well, I’m tired of climbing this hill. I’m never going to get to the top.’ And you’re only two steps from the top.” -Morgan Freeman

Intohimon, inspiraation ja intuition voima

Her intuition was her favorite superpower.

Olipa eilen sellainen päivä, että inspiraatio nappasi mukaansa. Aina välillä niitä tulee. Päiviä, jolloin ilman sen kummempaa suunnitelmaa syntyy jotain, joka vie totaalisesti mennessään ja lopputulos syntyy kuin itsestään. Itse asiassa, tuntuu kuin maalaus olisi vain päättänyt syntyä ja minä sain toimia välikappaleena. Mutta en pistä pahakseni, on nimittäin aika koukuttava tunne, kun inspiraatio ottaa vallan ja saa tehdä jotain suurella intohimolla ja luottaa intuitioon.

Intohimo ja inspiraatio ovat siitä ihania asioita, että niitä voi kokea ja löytää monilla eri elämän osa-alueilla. Kukin tavallaan. Ajattelisin, että olisipa tylsää elää elämäänsä kokonaan ilman näitä kokemuksia. Myös intuitiotaan voi oppia kuulemaan niin ikään monilla elämän osa-alueilla. Intuitiota pidetään tärkeänä osana luovuutta, mutta näkisin sen olevan yhtä lailla tärkeää ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Koska intuitiivisen ajattelun katsotaan olevan tiedostamatonta tapaa ajatella, uskoisin sen kuulemisen vaativan aivan erityistä herkistymistä ja pysähtymistä, tuntemuksiinsa luottamista. Elämäänsä suorittaen elämällä voisin kuvitella sen äänen herkästi katoavan.

Mistä minä sitten inspiroidun? Varmasti niistä samoista asioista kuin valtaosa kaikista meistä muistakin. Jostakin ympärillä nähdystä, kuullusta tai koetusta. Suihkun lattialle kerääntyneen shampoovaahdon muodosta. Sadepisaroista auton ikkunoissa. Luonnosta. Tuoksuista. Sanoista ja sävelistä. Maailman näkemisestä ja eri kulttuureista. Kauneudesta. Mutta ennen kaikkea inspiroidun ihmisistä. Kasvoista, tunteista ja tarinoista. Ja niistä jo aiemmin mainitsemistani unista, alitajunta kai tarjoaa niissä parastaan. Mikään työ ei synny väkisin, jokaiselle on haettava omanlaisensa inspiraatio.

The creative is the place where no one else has ever been. You have to leave the city of your comfort and go into the wilderness of your intuition. -Alan Alda

Entä millaisia ne päivät sitten ovat, kun intohimo ja inspiraatio ottavat vallan? Silloin ei juuri syödä, silloin uni on pinnallista, jos uneen saakka pääsee. Silloin kaikki arkinen tuntuu häiriötekijöiltä ja ajantaju katoaa. Maalaaminen vain sujuu ja intuitio johdattaa.

Ja se mitä eilen syntyi, oli tämä, Lady Eucalyptus.

Art is something that makes you breathe with a different kind of happiness.          -Anni Albers

Mielelläni kuulisin kommentteja, mikä saa sinut inspiroituneeksi? Sillä vielä yksi asia, mikä minua inspiroi, ovat inspiroituneet ihmiset. 🙂

Mielen rauhoittuminen

Tämän viime päivinä toistuneen kotoisan aamuisen hetken; puurokauhan, kahvin ja Mondon, ääressä olen huomannut mieleni rauhoittuneen monella tapaa. Syytä on varmasti joulussa ja rauhoittumisessa perheen yhteiseen aikaan. Joulu on vuoden ehdottomasti parasta aikaa, jos minulta kysytään! Tänä vuonna se kuitenkin tarjosi myös aivan erityisesti kaivatun mahdollisuuden irrottautua syksyn myllerryksistä ja ottaa pienen hengähdystauon kaiken muutoksen keskellä.

”Change is hard at first, messy in the middle and gorgeous at the end.”                   -Robin Sharma

Luulen minulle vaikeinta olleen se hiljalleen edennyt päätösprosessi, päätös lähteä tähän muutokseen. Sen jälkeen mielen myllerrykset ovat aste asteelta rauhoittuneet ja tasaantuneet, mutta voi pojat, kuinka sekavalta tämä kaikki uusi vielä tuntuu! Jouluna pyyhin hetkeksi mielestäni pois kaikki ne aloittelevan yrittäjän ja yritystoiminnan aloittamisen haasteet, uuden harjoittelun, kaikki tekniset ongelmat (ja huh, niitä on riittänyt!), ajankäytön uudenlaisen järjestelyn, sopeutumisen vaihdokseen, vanhasta luopumisen surun…

… Ja kaiken sen keskellä tuntenut oloni ihmeen rauhalliseksi ja luottavaiseksi. Sormeni syyhyävät uusien maalausprojektien kimppuun, mieli on täynnä uusia ideoita! Sehän se lienee tässä tärkeintä, kaikki muu hoituu kyllä aikanaan.

Alla Lady Black Swan. Hän oli vuoden 2017 viimeinen tilaustyö ja nyt työn alla ovat jo vuoden 2018 ensimmäiset tilaukset!

”… and gorgeous at the end.”

Siihen täytyy uskoa.

Lady by Piiabiia Atelier

”I dream my painting, and then I paint my dream.” -Vincent van Gogh

Niistä se taisi alkaa. Unista. Aika tarkalleen vuosi takaperin aloin näkemään unia väreistä ja muodoista. Heräsin ja koitin painaa kaiken mieleen, mutta lopulta koin viisaammaksi käydä nukkumaan kynä ja vihko yöpöydällä. Saatoin rustata keskellä yötä uniini tulleita ideoita ylös ja päivällä maalata niitä uniani kankaalle.

Alkoi syntymään leidejä. Paljon leidejä. Syntyi Lady by Piiabiia Atelier.

Sittemmin vihkolle ei useinkaan ole tarvetta enää öiseen aikaan, alitajunta on kai rauhoittunut, ainakin hetkeksi. Ideoita uusista leideistä on kuitenkin miljoona ja muuttuneen työtilanteen vuoksi myös aikaa niiden toteuttamiseen. Aika ihanaa! Nämä alkuperäistyöt, Lady Bird Cherry (yllä) ja Lady Pavlova (alla), ovat lähteneet jo maailmalle, mutta taidejulisteena saatavilla facebook-sivuiltani.

”A dream is a wish your heart makes.

If you can dream it, you can do it.” -Walt Disney

Ajatuksia rohkeudesta

”And suddenly you know… It’s time to start something new and trust the magic of beginnings.”

Perjantaina pesin maalitahrat käsistä ja kohotin maljan uudelle elämälle. Takana on nyt ensimmäinen viikko yrittäjyyttä ja sitä uuteen elämään totuttelua.

Tähän hetkeen päästäkseni olen joutunut oikomaan monta mutkaa matkan varrella. Kaikki muutos alkoi lopulta ehkä siitä hetkestä, kun päätin lakata murehtimasta. Olen nimittäin aika taitava murehtimaan. Sitä mitä on tapahtunut tai sitä, mitä saattaisi tapahtua. Tämän tietoisen päätöksen jälkeen murehtimisen tilalle sainkin vahvan tunteen, että kaikki tulee sujumaan hyvin. On ollut aika ihana tiedostaa, että voin itse valita polkuni, tehdä omat valintani ja luoda oman näköiseni elämän.

Luulen tosin, että tähän hetkeen päästäkseen, on ollut apua kaikista niistä kokemuksista, joita elämä tähän saakka on tarjonnut; niin niistä iloista kuin epämukavuuksistakin. Tiedän ainakin, mitä en elämältä halua.

Kuitenkin kaikkein isoimmaksi mutkaksi tällä matkalla on osoittautunut löytää rohkeutta päästää irti niistä esteistä, joita olen itse itselleni rakentanut elämäni varrella. Asiaa aina uudestaan ja uudestaan pohtineena olen tullut tulokseen, että usein vain nämä omat sisäiset esteet ja tiukassa istuva häpeä, ovat esteenä unelmiemme ja intohimojemme toteutumiselle. Niinpä olen luvannut itselleni mennä pelkoja päin, aina vain uudestaan. Siksi blogi ja siksi omilla kasvoilla esiintyminen.

”If you are brave enough to say ’goodbye’, life will reward you with a new ’hello’.” – Paulo Coelho

Työpaikkana koti

”She was an adventurer at heart, but oh how she loved drinking this tea from this mug in this chair. Oh how she loved to be home.” – Unknown

Olen minä kerran ehtinyt istahtamaan lämpimän kupin kera tuolle nojatuolille tällä yrittäjyyteni ensimmäisellä viikolla. Sen sijaan huomattavasti useammin kuin kerran olen istahtanut sille samaiselle tuolille pää kenossa, katsomaan ja arvioimaan, miltä työ näyttää, mihin suuntaan se on menossa. Ja havahtunut siihen tosiasiaan, että kyllä, minä työskentelen nyt kotona. Ja kuinka ihanaa onkaan olla kotona, maailman rakkaimmassa paikassa, tekemässä työtä, josta nautin sydänjuuriani myöten. Aika lämmin ailahdus!

Taitaapa tuo lämmin ja hyvä olo pyrkiä kankaallekin, kun tuota tänään työstämääni katselee. Hän on Lady Riviera muuten.

Uuden harjoitteluahan tämä toki on. Opettelen rajaamaan työtäni, opettelen rajaamaan ajankäyttöäni. Niin paljon kuin kotona työskentelyä nyt rakastan, täällä ovat kuitenkin jatkuvasti muistuttamassa myös kaikki ne tekemättömät kotityöt, joita harjoittelen siirtämään iltaan, työpäivän päätteeksi. Ja kun se työpäivä päättyy, ovat ympäri taloa levittäytyneet maalaukset muistuttamassa siitä, mihin päivän työ jäi ja siitä, mikä huomenna odottaa. Mutta juuri nyt, nautin tästä kaikesta uudesta ja luotan siihen, että vielä koittaa päivä, jolloin pystyn ottamaan useamminkin sen oman hetken lämpimän kupin kanssa, tuolla nojatuolilla.

”I like work: it fascinates me. I can sit and look at it for hours.”                                – Jerome K. Jerome

Luku 2. Elämänmuutos

”Sinun tarvitsee vain tietää, että tulevaisuus on auki, ja sinä luot sen valitsemalla, mitä teet.” – Pema Chodron

”Try not to resist the changes that come your way. Instead let life live trough you. And do not worry that your life is turning upside down. How do you know that the side you are used to be is better than the one to come?” – Rumi

Kuka on Piiabiia Atelier?

Olen Piia. 33-vuotias. Äiti kahdelle, vaimo yhdelle. Sijainti lähellä pääkaupunkia. Ja se työpaikan ovi, jonka mainitsin sulkeneeni, se oli neuvolan ovi.

Työni oli yhden ajan toteutunut unelma. Ja aivan viimeiseen asiakkaaseen saakka todella nautinkin itse asiakastyöstä valtavasti. Terveydenhoitajan identiteettini on vuosien varrella tullut isoksi osaksi minua ja onkin vaatinut suurta ajatuksen muutosta, surutyötäkin, lähteä suuntaamaan katsettaan muualle. Koska mielessäni on kuitenkin kytenyt ajatus muutoksesta. Olen löytänyt itseni uudelleen ja uudelleen pohtimasta, millaista elämäni on nyt ja toisaalta, millaista haluaisin sen olevan?

Pyörittelin mielessäni listaa asioista, jotka tekevät minut onnelliseksi. Listasin myös niitä asioita, joista päiväni tavallisesti täyttyvät. Vertailin listoja. Yritin yhdistää listat. Kuluneen vuoden olenkin elänyt suorittaen näitä listoja. Käytännössä ollut siis päivät töissä ja vapaa-aikani täyttänyt perheellä, maalaamisella, maalaamisella ja vielä kerran maalaamisella. Sanoinko jo maalaamisella? Ja toden totta, elämä on tuntunut listojen suorittamiselta.

”Sinun tarvitsee vain tietää, että tulevaisuus on auki, ja sinä luot sen valitsemalla, mitä teet.” – Pema Chodron

Niinpä minä valitsin sen listan asioista, jotka tekevät minut onnelliseksi. Valitsin intohimoni. Tyhmää, rohkeaa vai tyhmän rohkeaa, sitä en tiedä. Mutta onnekseni minulla on ympärilläni ihmisiä, jotka ovat minuun uskoneet ja valaneet samalla sitä uskoa minuunkin. Oikeaan pisteeseen päästyäni, valinta oli lopulta helppo.

Lady Drama. Ensimmäinen leidini sarjassa Lady by Piiabiia Atelier. 

Luku 1. Elämänmuutos

Tabula Rasa on latinaa ja tarkoittaa tyhjäksi pyyhittyä taulua, kirjoittamatonta lehteä. Sellaiseksi olen elämäni nyt pyyhkinyt. Tauluksi, jolle maalata uutta. Lehdeksi, josta aloittaa uusi luku.

”What we need,” Henry says,

”is a fresh start. A blank slate.

Let’s call her Tabula Rasa.”

– Audrey Niffenegger

Tabula rasa. Tuttu termi, jonka varsinainen merkitys on minulle avautunut aivan vasta. Kenties jo tuttua teille, mutta avaanpa käsitettä hieman. Tabula Rasa on latinaa ja tarkoittaa tyhjäksi pyyhittyä taulua, kirjoittamatonta lehteä. Sellaiseksi olen elämäni nyt pyyhkinyt. Tauluksi, jolle maalata uutta. Lehdeksi, josta aloittaa uusi luku.

Haavekuvissani elämä on näyttäytynyt yhdenlaisena, todellisuudessa arki taas toisenlaisena. Ja jostain tuntemattomasta on kummunnut halu muutokseen. Ja halu mennä juuri siihen suuntaan, joka aiemmin on pelottanut.

Lady Lollipop. Pää pilvissä (tai hattarassa), kuten taiteilijallaankin tällä hetkellä.

”And one day she discovered that she was fierce,

and strong, and full of fire,

and that not even she could hold herself back

because her passion burned brighter than her fears.”

– Mark Anthony

Tänään suljin työpaikkani oven viimeisen kerran. Oven taakse päätin jättää tutun ja turvallisen, säännöllisen ja vakaan työn. Työn, jonka merkitys on minulle suuri. Hulluksikin itseni tunteneeni, olen kuitenkin päättänyt luottaa intuitiooni ja lähteä kulkemaan päättäväisesti kohti sitä haavekuvaa. Olen päättänyt luottaa, uskoa ja olla rohkea. Ja vaikka jännittää, pelottaa ja hermostuttaa enemmän kuin mikään muu ennen, olen pakahduttavan onnellinen voidessani sanoa, että tästä päivästä alkaen olen Piiabiia Atelier, taideyrittäjä. Ensimmäinen haavelistan toteutuneista.

Tämä tulee olemaan tarina muutoksesta, unelmien tavoittelemisesta ja yrittäjyydestä. Kertojana Piia, uunituore yrittäjä. Taiteisiin, kirjoihin, sisustamiseen, matkustamiseen ja kaikkeen maailman kauneuteen intohimolla suhtautuva, totaalisen uramuutoksen tehnyt perheenäiti.