Kaunis ikävä

Mun ikävä on niin kaunis, kun sillä on kasvot sun. On tunne niin kaunis, kaunis. Siihen tarraudun.

Lauloi Sillanpää radiossa. Ja minut valtasi tuttu surumielisyys. Se merkillinen surumielisyys on jossain määrin kulkenut mukanani aina. Jo melko nuorena ymmärsin sen olevan kaipausta ja ikävää. Melankoliaa? Koenkin ikävän aina olleen yksi perustunteistani. Kaipaan alituiseen rakkaitteni lähelle, ei väliä vaikka juuri nähtiin. Ja oman perheen myötä ikävöinti on saanut aivan uuden merkityksen; kuinka sietämätöntä onkaan ikävöidä omaa lasta. Vaikka ne ovatkin aina tuossa, venyttävät pinnaani niin että napsahtaa. Mutta joka ilta, kun Nukkumatti vie voiton, tuttu tunne taas hiipii. Se merkillinen surumielisyys on siis saanut aivan uuden aspektin. Se on kaipauksella sävytettyä rakkautta. Ikävää, haikeutta ja huolta.

Koen siis olevani varsin kokenut kaipailija. Harjaantunut ikävöijä. Jos ikävöinnin kokemusasiantuntijuuksia jaettaisiin, olisin varmasti varsin vahva ehdokas. Tällä viikolla harjaantuneisuuteni kuitenkin joutuu koetukselle. Pakkaan loppuviikosta pariksi päivää laukut ja suuntaan Kööpenhaminaan. Mies ja lapset jäävät kotiin ja vain minä lähden. Napanuoran venyvyyttä testataan – sitä ei ole liioin tehty! Onneksi sentään matkaseurana on oma sisko, niin ei olo liian orvoksi pääse käymään. Tavoite kuitenkin on nauttia keväisestä Kööpenhaminasta!

Olen löytänyt vuosien saatossa tästä merkillisestä surumielisyydestä myös lohdullisia ja kauniita puolia. Se, että ikävöin ja kaipaan, tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että minulla on elämässäni valtavan merkityksellisiä ihmisiä. Elämässäni on rakkautta. Kuinka onnetonta olisikaan se, jos ei olisi ketään, ketä kaivata? Ja kuinka onnellista onkaan kantaa muistoja niistä rakkaista, jotka kerran täällä ovat olleet. Niiden muistojen lisäksi vaalin myös näitä heiltä jääneitä aarteita. Arabiaa, kirjoja, valokuvia… Muistutuksia elämän kiertokulusta ja paikastani tässä ja nyt. Ikävä on tästä kaikesta hinta, jonka mielelläni maksan!

Onko meitä muita melankolisuuteen taipuvaisia? Entä löytyykö sinun kodistasi muistojen aarteita?

Kun oikein ihastuu

Se täyttää mielen ja ajatukset. Se täyttää ne unelmilla, joilla on vaara pian muuttua suunnitelmiksi. Niin taitaa käydä silloin, kun oikein ihastuu.

Sanotaan, että loma on onnistunut, kun kotiinpaluuta jo kaipaa. Mutta entä jos ei olisi vielä ollut valmis palaamaan? Silloin loma on ollut kai superonnistunut?

Sitäpä pohdin tässä aikaerorasituksissani. Ja reiluuden nimissä on kai sanottava, että onhan se nyt ihan ihanaa olla kuitenkin kotona. Potea väsymystään tässä omalla kotisohvalla. Kuunnella pyykkikoneen tasaista hurinaa. Hiukan ulkoilla raikkaassa pakkassäässä. Tehdä juuri nyt vain ne  välttämättömimmät. Ja antaa ajatustensa palata lomaan, hiljalleen sulatella kaikkea kokemaansa. Aika kiitollisena.

Loma oli ihana. Florida oli ihana, tälläkin kertaa. Se otti meidät vastaan kaikella lämmöllään, ystävällisyydellään ja vieraanvaraisuudellaan. Saimme nähdä paljon. Ajoimme yli 1600 kilometriä. Bongasimme yli 60 alligaattoria (lapset laskivat). Otimme parhaat palat irti niin rannasta, kaupungista kuin seikkailuista. Niin ruoasta kuin shoppailusta. Niin hyvistä unista kuin rauhallisista aamuista. Niin upeasta luonnosta kuin ison kaupungin sykkeestä. Ja söimme niin monta donitsia, että se kiintiö täyttyi nyt hetkeksi. Sen tavoitteen saavutimme kirkkaasti!

Erityisen arvokasta lomalla on kuitenkin päästä kokemaan monia hetkiä yhdessä tärkeiden kanssa, niiden omien tärkeiden tyyppien kanssa – arjessa  kun aika on usein kortilla, lomalla taas kaikki aika maailmassa. Kaikki hetket eivät todellakaan olleet ruusunpunaista riemua lomallakaan, ei lainkaan. Ei kai kellään aina ole? Usein joku porukassa oli väsynyt, nälkäinen tai muuten vain mieli mutkalla. Mutta se on elämää ja vain hyväksyttävä. Kellon ympäri yhdessä vietetty aika ja erityisesti pitkät ajomatkat tarjosivat kuitenkin niitä hetkiä ja muistoja, joihin on ihana palata taas arjen pyörityksessä. Silloin kun mieli kaipaa pientä taukoa arkisista asiosta.

Mutta saa kai sitä unemoida? Niinhän sitä yleensä kai tehdään, kun oikein ihastuu?

Floridan ilmapiiri ja monimuotoiset mahdollisuudet lomailuun ovat mitä luultavimmin tainneet pitää huolen siitä, että tästä on tullut paikka, jonne tulemme palaamaan aina uudestaan ja uudestaan. Maailma on pullollaan upeita paikkoja, jotkin niistä vain tuntee erityisen omakseen. Joissakin paikoissa on vain hyvä hengittää ja tämä on meille yksi niistä. On onni ja rikkaus löytää maailmalta paikkoja, jonne kaipaa palata. Praha on ollut minulle jo pienen ikuisuuden yksi niistä, mutta siitä enemmän joku toinen kerta.

Onkin tainnut käydä nyt niin, että tässä sohvalla väsymystä potiessani, pyykkikoneen pyöriessä taustalla, olen antanut mielen karata kerran jos toisenkin jo tuleviin seikkailuihin. Olen antanut mielen ehkä ihan hiukan myös unelmoida. Olenpa tainnut löytää itseni myös floridalaisia asuntoja välittäviltä sivustoilta. Ihan vahingossa vain, eksyin. Mutta saa kai sitä unemoida? Niinhän sitä yleensä kai tehdään, kun oikein ihastuu?

Ensisijaiset unelmani taitavat tällä hetkellä kuitenkin koskea koko perheen onnistuneita yöunia. Esikoinen ottaa meistä aina rankimmin aikaeron vaihtelut ja kukas muukaan kuin äiti on kelvannut kaveriksi viettämään unettomia öitä. Vaikka äitiä kyllä olisi nukuttanut. Onneksi aurinko paistaa, päivä on pidentynyt ja pakkanen pitää pirteänä. Kotimaakin tarjonnut siis upeat puitteet talvilomailuun!

Onko sinulla maailmalla sydämesi varastanut paikka?

Uutta perspektiiviä

Millaista se olisikaan herätä täältä joka aamu? Aamuisella hakea pihatielle heitetty aamuposti kahvikuppi kädessä, tervehtiä naapuria ja vastata ystävällisesti esitettyyn kysymykseen, että miten voit tänään? Nauttia kauneudesta ja lämmöstä ihan joka päivä. Pulahtaa mereenkin vaikka ihan joka päivä. Ja huomata, että arjeksihan se elämä pian muuttuisi täälläkin.

Perspective; there are two ways to live your life – one is as though nothing is a miracle, the other is as everything is a miracle. -Albert Einstein

Eikö vain elämä tunnukin aina hiukan erilaiselta jossain muualla? Eikö vain, että kun lähtee tarpeeksi kauas pois, asiat näkee ikään kuin uusin silmin? Ikään kuin elämäänsä voisi tarkastella ulkopuolelta, sen oman arkisen kuplansa ulkopuolelta. Ja sen kuplan ulkopuolella asiat saavat uutta perspektiiviä. Millaista elämä olisi muualla? Tai miten minä sitä haluaisin elää; mitä kaipaan siitä omasta arkisesta kuplastani ja mitä voisin täältä napata mukaani?

Arjestaan olisi kai hyvä tehdä mukavaa, sitähän elämä kuitenkin valtaosin on. Muutama kuukausi sitten päätin pistää oman elämäni remonttiin ja tavoitella työ- ja vapaa-ajan suloista tasapainoa. Haluaisin ajatella asian niin, että työ- ja vapaa-aika eivät ole toisistaan erillisiä asioita, ne eivät ole toinen toistaan poissulkevia. Ei lainkaan, nehän ovat molemmat elämää. Luulen päässeeni jo hiukan jyvälle tästä. Tällä hetkellä ne eivät enää ole tiukasti eroteltuina, vaan olen matkalla siihen, että ne kietoutuvat (vielä jonakin päivänä) kauniisti yhteen.

Kauneimmillaan se nimittäin todella on sitä, että mieli inspiroituu äkkiarvaamatta ja sormet syyhyävät joko maalaamaan tai kirjoittamaan. Saa tehdä työtään intohimosta. Arkeen paluu ei ehkä koskaan ole tuntunut yhtä mukavalta ajatukselta.

Sellaisia pohdiskelin tänään, Ystävänpäivän aamuna, kahvikupposen kanssa, tässä majapaikkamme terassilla. Suuntaanpa tästä pian perheineni tuonne rannalle, lämmin päivä tulossa.

Onnellista Ystävänpäivää

Luova tauko – perheloma Floridassa

Olen sairastanut syntymästäni saakka kroonista matkakuumetta. Sain sen kaikella todennäköisyydellä jo äidinmaidosta ja tässä minun tapauksessani taudinkuva on hyvin aggressiivinen, se on periytyvää ja tarttuvaa laatua.  Lapsemme kantavat samaa geeniä. Miehenikin tartutin. Tauti pysyy parhaiten tasapainossa säännöllisillä hoitojaksoilla. Siitä syystä vaihdamme taas huomenna pariksi viikoksi maisemaa ja nautimme auringosta, palmuista ja merestä. Nautimme ruoasta, unesta ja toisistamme. Nautimme moottoriteistä ja niistä seikkailuista, jonne ne meidät johdattaa. Niin, me nautimme Floridasta.

Wanderlust (n.) A strong desire or urge to wander or travel and explore the world.

Yksi Floridan sadoista taidegallerioista. Soma vai mitä?

Lähimmät ihmiseni tietävät intohimoni suunnitelmien tekoon. Erityisesti matkasuunnitelmien. Säästän teidät nyt minuuttiaikatauluilta (jätän ne kuitenkin matkaseuralaisilleni), mutta kertoisinko noin pääpiirteittäin, mitä lomasuunnitelmiimme kuuluu? Millainen on meidän perheloma Floridassa?

Happiness biggies in the air.

Matkanteko luonnollisesti alkaa jo lentokentältä. Eikä muuten ole lentokenttien tunnelman voittanutta! Kuulutukset, parfyymin tuoksu, vetolaukkujen renkaiden kolina… Se lähdön ja kutkuttavan odotuksen tunnelma. Olen aina nauttinut suunnattomasti lentomatkustamisesta. Tuntuuko sinustakin siltä kuin aika pysähtyisi lentäessä? Sitä lennetään ikään kuin kaikkien aikavyöhykkeiden yläpuolella. Ajalla ei ole väliä, ainoastaan määränpäällä. Ja ehkä ihan vähän myös sillä, että lapset viihtyvät lennolla. Joka tosin ei koskaan ole ollut ylitsepääsemätön ongelma – hätä on aina keinot keksinyt. Ja nykyisin ihan koko poppoo osaakin jo nauttia omista ajankuluttomista tunneistaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Meille tämä on toinen kerta Floridassa. Viimeksi otimme haltuun Floridan itärannikkoa ja postauksen kuvat ovatkin perintöä siltä reissulta. Tällä kertaa suuntaamme länsirannikolle, Meksikonlahden puolelle. Amerikassa tunnetusti kaikki on suurta ja niin ovat lomailun mahdollisuudetkin rajattomat. Ja se sopii loistavasti meille, jotka kyllä nautimme auringosta, rannasta ja kiireettömyydestä, mutta sen vastapainoksi kaipaamme myös toimintaa. Edellisen Floridan matkamme elämyksellisin visiitti ainakin lapsille taisi olla NASA:n Kennedy Space Centerissä, jääpä nähtäväksi, mikä tällä kertaa sykähdyttää eniten.

Mitäpä olemme siis suunnitelleet? Olemme suunnitelleet Evergladesin kansallispuistossa seikkailua ja alligaattoreiden bongailua. Olemme suunnitelleet shoppailua yhdessä Floridan valtavista Outleteista sekä persoonallisissa kivijalkamyymälöissä. Olemme suunnitelleet käyntiä ainakin yhdessä Floridan sadoista taidegallerioista (ehkä karkaan yksin koluamaan useammankin). Olemme menossa katsomaan yhden NHL-ottelun. Olemme suunnitelleet viettävämme päivän huvipuistossa. Ehkä toisen eläintarhassa. Olemme suunnitelleet vierailua Museum of Science and Industry’ssa- Heureka jättikoossa. Olemme suunnitelleet hyppäävämme mahdollisimman usein auton rattiin ja vain ajella ja löytää itsemme taas uudesta paikasta.

Ennen kaikkea olemme suunnitelleet tekevämme juuri sitä, mitä huvittaa. Vain lätkämatsi ja paluulento ovat aikatauluun sidottu. Muuten olemme rannalla juuri silloin kun huvittaa ja vierailemme Dunkin Donutsilla juuri silloin kun huvittaa. Tai Cheesecake Factoryllä. Todennäköisesti usein. Molemmissa. Aiomme syödä hyvin ja mennä iltaisin ajoissa nukkumaan. Ja minä henkilökohtaisesti aion lukea paljon.

Let’s wander where the wifi is weak.

No, ei wifi varsinaisesti heikko Floridassa ole, mutta sen verkon ulkopuolella tulen varmasti olemaan suurimman osan seuraavasta kahdesta viikosta. Koska olen rannalla. Tai siellä Dunkin Donutsissa. Blogiin olen ajastanut kuitenkin pieniä päivityksiä, joten tervetuloa visiitille! Instagram (@Piiabiia Atelier) sen sijaan tulee päivittymään todennäköisesti tiuhempaan. Viesteihin vastaan, mutta toivottavasti et pahastu pienestä viiveestä.

Me karkaamme nyt siis talviloman viettoon jo hieman ennakkoon. Minkälaisia talvilomasuunnitelmia te olette tehneet? Entä onko Florida tuttu? Vielä ehdin vastaanottamaan parhaimmat Floridan vinkkinne!